Arvostelu: Kunnes rakkaus heidät yhdistää

Olen nyt kyllä aivan sanaton. Luin novellisi varmaan kolme kertaa läpi enkä edelleenkään kyennyt tekemään muuta kuin tuijottamaan ruutua suu auki. Tämä teksti on jotenkin uskomattoman tasokas. Tässä on vähän tyylivivahteita aiempiin teksteihisi, mutta silti tämä on täysin erilainen. On kuin olisit koonnut kaikki parhaat ominaisuudet tähän yhteen! Ensivaikutelma ja vielä syvempikin vaikutelma on siis mykistävä.

Voisin aloittaa tarkemman analyysini tyylistä. Siinä on hieman absurdismin, fantasian ja jännityksen piirteitä, mikä tekee novellista koukuttavan ja nopeatempoisen. Kuten sanoin, en ehkä ensimmäiseksi luokittelisi tätä toimintanovelliksi, mutta ainakaan tämä ei ole yhtään staattinen, eli sopii minusta tarpeeksi hyvin annettuun tyylilajiin! Juuri nuo fantasianomaisuus ja jännitys tekevät tästä niin hienon. Loppujen lopuksi on aika haastavaa kirjoittaa onnistunut trilleri, sillä siitä tulee helposti laimea ja ennalta arvattava. Tämä oli kuitenkin kaikin puolin loistava. En tiedä johtuiko se siitä, että luin novellisi ensimmäistä kertaa yksin yöllä, mutta sain ihan kylmiä väreitä, ja välillä vilkuilin ympärilleni ihan vain varmuuden vuoksi. :D Mutta kylmät väreet tulivat lähinnä siitä, että teksti oli vain niin moniulotteinen ja koskettava.

Toinen helmi on novellin aiheen ja teeman satumainen sidos. Aihe on ensi näkemältä absurdi kertomus pienestä kylästä ja sen lähimetsästä sekä Annasta ja Velmasta. Juoni on jo noilla aineksilla tarpeeksi mielenkiintoinen ja jännittävä, mutta rivien välistä löytyvä teema kielletystä rakkaudesta ja eräänlainen piilokritiikki antaa novellille huomattavaa syvyyttä. En tiedä oliko tämä tarkoituksella mietitty, mutta minulle tuli synkästä metsästä, pienestä kylästä, syntiin viittaamisesta ja muutenkin hyvin vanhanaikaisesta näkemyksestä rakkaudesta samaan sukupuoleen mieleen sellainen keskiaikainen tai vielä ehkä 1800-luvun yhteiskunta. Olet osannut vangita sen ajan tyylin loistavasti ottaen huomioon, että et ole elänyt noilla aikakausilla! Tunteetkin on kuvattu todella hienosti. Palavaan rakkauteen sekoittuu lähes yhtä paljon häpeää, ja tunne käy niin sietämättömäksi, että kuolema on ainut vaihtoehto. Jotenkin Shakespearemainen ajatus, mutta silti niin uusi ja erilainen!

Novellissasi on lisäksi vielä paljon muuta! Erityisen kiehtovaa on, miten näiden kahden onnettoman rakastuneen tarinaan on sidoksissa myös muu kylä ja Annan perhe. Luettuani novellin ensimmäisen kerran minulta meni hetki, ennen kuin aivan tajusin kuvion, sillä oli jotenkin sekavaa, kun Velmoja olikin kaksi. Sitten kuitenkin ymmärsin, että kyseessä on Annan tytär ja välissä on kulunut paljon aikaa. Tämän oivallettuani olin entistä vaikuttuneempi nerokkaasta juonikuviosta! Tämä pieni ajatus monen vuosikymmenen kulumisesta ja vanhasta kummittelevasta tragediasta muistuttaa minusta monia menestyneitä kirjoja, joissa tätä on keksitty käyttää hyväksi. Yksi tällainen ensimmäisenä mieleen tuleva on Sofi Oksasen Puhdistus. Annan perheestä vielä, että olet kuvannut hyvin, miten tunteitaan vastaan on lähes mahdotonta taistella. Annalla on mies ja tytär ja kaikki hyvin ja "oikein", mutta silti hän on kuin jonkin riivaama. Tunne on niin suuri, että hän on valmis jättämään kaiken välittämättä edes tyttärestään. Tällainen kaikenylittävä rakkaus on juuri monien suurien klassikoiden perusta.

Lopuksi haluaisin vielä antaa erityismaininnan hienoille yksityiskohdille. Ajatus ajatusten hautaamisesta, ja niiden vaeltamisesta on kerta kaikkiaan loistava! Kursivoidut valloille päässeet ajatukset ovat minusta yksi hienoimmista ideoista tässä tekstissä. Toinen yhtä hieno idea on maaginen Ääretön metsä, joka symboloi koko novellin teemaa ja sitoo sen sanoman nerokkaasti yhteen. ” Nämä erityiset yksilöt olivat kadottaneet itsensä, ja ainoa mitä heille jäi jäljelle, oli paikka, jonne he uudestaan löysivät” on niin mainio keksintö, että tuntuu ihan siltä, kuin itse Emily Brontë olisi avittanut sinua tämän novellin kirjoittamisessa.

Ylistin tätäkin taas niin vuolaasti, ja tuntuu, että paljon ois jääny vielä sanomatta! Mitään negatiivista en millään keksi tästä! Jos tekstisi jatkavat tätä nousukiitoaan, en keksi enää seuraavaan mitään sanottavaa, kun käytin kaikki sanani tähän novelliin!

***** + papukaijamerkki

Arvostelu: Kohti ääretöntä ja sen yli

wau. En tiedä johtuuko tämä siitä, etten ole kovin kokenut absurdien novellien lukija, vai siitä, että tekstisi on niin järjettömän hyvä, mutta olen lähes sanaton! Luultavasti syy on jälkimmäinen.

Novellia on ehkä helpoin lähestyä tunnelmasta, koska se on koko tekstiä kannatteleva voima. Tunnelma on jotenkin filosofinen ja viisas. Erityisesti lopun taimi, uusi unelma, on kuin Paulo Coelhon oivallus. Oikeasti liikutuin noin näppärästä ja kauniista ideasta!

Vaikka absurdissa tyylissä ei ehkä tarvitsisikaan takertua rakenteellisiin asioihin, myös sen olet osannut ottaa huomioon jotenkin tosi taidokkaasti. On ihanaa, ettei tarina poukkoile kielikuvista toisiin kamalaa vauhtia, vaan tarinan ainekset pysyttelevät luonnossa. Sudet, puu, taimi, mutalammikko. Tulee jotenkin sellainen olo, että vaikka aihe unelma voisi olla todella lennokas, juuri luonnon kuvaus pitää sen sopivasti lukijan ulottuvissa.

En oikeastaan osaa sanoa mitään negatiivista, tai korjattavaa. Kyllä huomaa, että tyyli on sinua parhaimmillaan. Paulo Coelhon lisäksi tekstiä voisi verrata filosofisuudestaan A. A. Milnen Nalle Puhiin <3 

 + rakastan otsikkoa! Jo pelkkä sen lukeminen sai hymyn nousemaan huulille. 

*****

Arvostelu: Heräämiset

Tämä on mielestäni yksi parhaista, ellei paras, tuotoksesi! Toistan varmasti taas itseäni, mutta minkäs teet, kun kirjoitat niin hyvin! Tässä on kuitenkin aivan jotain erityistä viehätystä! Ehkä se johtuu rakkaudestani absurdeja novelleja kohtaan, ja tämä on aika mahtava sellainen! Absurdille novellille ei periaatteessa ole mitään tiettyä kaavaa ja rajoitteita vaan se on nimensä mukaisesti absurdi ja näin ollen hyvinkin venyvä käsite. Mutta ollakseen hyvä siinä täytyy kuitenkin olla edes näennäinen juoni, jonka ympärille kaikki rakentuu.

Sinun novellissasi juoni on suorastaan nerokas! Alkuun teksti etenee hyvinkin loogisesti ja järkevän oloisesti. Asiat on kerrottu hieman salaperäisesti, mikä kiinnittää lukijan mielenkiinnon ja saa lukemaan nopeammin. Sitten siinä puolivälin jälkeen asiat alkavat mennä vähän kummallisiksi, jolloin tunnelma on sopivan absurdi. Toistot toimivat erityisen hyvin tehosteena: ” Aurinko vilkuttaa minulle verhojen raosta. Linnut ovat heränneet ja pitävät meteliä kuin espanjalaisperhe aamupalalla”, ” mies haistelee silmät kyynelissä haalistunutta tyynyliinaa -- mies laittaa tyynyliinan päähänsä ja -- Aurinko sammuu ja yksikään lintu ei enää äännähdä”, jne. Erityisesti loppu ja alku sointuvat hyvin yhteen ja tietyllä tavalla rakentavat novellille kehykset.

Itse tapahtumat ovat sen verran usvaisia, että en ole täysin varma ymmärsinkö, mitä novellissa loppujen lopuksi tapahtuu, ja onko lukijan edes tarkoitus ymmärtää. Voisi kuvitella, että tätä on kirjoitettu ja muokattu vähintään monta viikkoa, niin että jokainen pieni yksityiskohta on saatu loksahtamaan paikalleen. Näin ollen tämä hajanainen ja moniselkoinen tapahtumien kulku vaikuttaa erittäin vakavasti harkitulta. Absurdit novellit ovatkin onnistuessaan siitä syystä hyviä, että jokainen lukija voi käsittää tarinan omalla tavallaan, ja tunnelma on erityisen laadukas, vaikka aina edes itse kirjoittaja ei ole miettinyt tapahtumien merkityksiä loppuun asti. Onko näin tässäkin tapauksessa, vai oliko V:llä selvä päämäärä ja sanoma?

Sisältöä onkin hieman vaikeampi arvioida, koska se tosiaan on aika moniselkoinen. Vaikka tapahtumat ovat erittäin mielenkiintoisia, luin tätä oikeastaan tunnelman perusteella. Kun puhutaan auringonpaisteesta ja lintujen laulusta, syntyy positiivinen mielikuva. Kun taas kuvioissa on kuolema ja ruumis, tunnelma synkkenee hetkessä. Näiden kahden vastakkaisen mielialan lomittaisuus antaa novellille erityistä syvyyttä ja lisää salaperäisyyttä. Lisäksi tykkäsin siitä, että ajoittaisesta synkkyydestä huolimatta loppu on onnellinen. Tai ainakin minun tulkintani siitä on onnellinen. Toisaalta taas, novellissa aika ja paikka ovat sen verran hämärän peitossa, että ei voi varmuudella sanoa onko lopetus juuri tarinan loppu, ja onko kyse todellisuudesta vai harhasta. Lopun ” Olenko minä hereillä?” vielä vahvistaa tätä mielikuvaa. Se jättää lukijan pohtimaan vaikuttuneena kaikkea juuri lukemaansa ja leijailemaan hitaasti takaisin maan pinnalle.

*****

Arvostelu: Lordi Gägän Uudet Vaatteet

Sano mitä sanot, mutta minusta tämä oli kyllä loistava!! Ei tullut yhtään sellainen olo, että tämä olisi jotenkin pinnallinen tai laimea, vaikka tuo aihe oli tuollainen. Päinvastoin, tämä oli mahtava parodia Lady Gagasta kumppaneineen ja heidän ”maailmastaan”. Tunnelma on jotenkin niin osuva – leikittelevä, ilmeisen sarkastinen ja hervottoman hauska! Erityisesti kohdassa ”He tekevät minulle sellaisen asun, että Katy Cherry tukehtuu ilotulitteisiinsa” meinasin tukehtua nauruuni. Ja muutenkin koko teksti oli uskollinen Lady Gagan imagolle ja tyylille käyttäytyä – ivailevasti tietenkin. Lisäksi pienet sulkuihin merkityt yksityiskohdat elävöittävät mielikuvaa näytelmästä ja esim. kohdassa ” ojentaa kättään Parazille, joka vastahakoisesti suutelee tätä” voin niin kuvitella kiusaantuneen Parazin suutelemassa suuren Lordin kättä.

Itse draaman onnistumisesta sitten. En tosiaan ole ihan varma, miten draama arvostellaan, joten sovellan hieman vapaamuotoisempaa tyyliä. Kaikki mekaaniset asiat ovat mielestäni kohdallaan: henkilöt, vuoropuhelu, näyttämöviitteet. Kaikki on selkeää ja toimii! Lisäksi itse tunnelma, joka onkin tärkein, näytelmästä välittyy. Kuten aiemmin jo sanoin, pienet lisähuomautukset tuovat tekstiin jotain sellaista eloa, joka saa sen tuntumaan oikeasti lavalla tapahtuvalta näytelmältä, eikä vain novellilta. En ole lukenut muita draamojasi, joten vaikea arvioida tämän laatua siinä mielessä. Kuitenkin tämä oli jotenkin todella nappiin onnistunut parodia minun mielestäni. Jos tämä kerran on normaalia tasoasi alempi, niin haluaisin kyllä todella lukea ne muut draamasi!!

Aihe onnistui lisäksi ihan nappiin! Kun tavoitteena oli kirjoittaa dramatisoitu satu, niin ei olisi paremmin voinut onnistua! Draamasi seurasi alkuperäisen sadun rakennetta ja perusideaa kuuliaisesti, mutta modernisoituna, mikä olikin tavoitteena! Tällainen ajankohtainen ja pinnalla oleva aihe loi entistä vahvemmin modernia kuvaa.

Tämän ollessa ensimmäinen lukemani draamasi se teki kyllä vaikutuksen! Tai ymmärrän, mitä haet takaa – tämä ei ollut ihan perinteinen draama (vrt. Shakespeare), mutta pointti on se, että tämä onnistui täydellisesti tyylinsä puitteissa. Se onkin minusta kirjoittajan hyvä piirre: ei ole väliä mitä kirjoittaa tai mistä aiheesta, kunhan se noudattaa sen tekstityylin ja teeman ”raameja”. Aihe on sitten aina asia erikseen, joka ei kuitenkaan voi tehdä periaatteessa koskaan hyvästä TEKSTISTÄ huonoa. Enkä siis tarkoita tällä, että tämä aihe olisi ollut huono! Kaiken kaikkiaan tiivistän tämän selitykseni nyt yhteen sanaan: mainiota! :>

*****

Arvostelu: Työnimi: sanaton

Vau! Tämä oli todella mielenkiintoinen ja yllättävä teksti! On vaikea sanoa vielä lopullista arviota, koska tämä oli vasta alku, mutta koukutuin kyllä heti ja olisi kiva lukea mahdollista jatkoa! :>

En olisi alun perusteella osannut arvata Esterin erikoista tilannetta. Se selvisi minulle vasta, kun hän kirjoitti olevansa kuuromykkä. Oli varmaan tarkoituskin, ja se toimii hyvin, että tilanne ei paljastu aiemmin. Kaipaisin kuitenkin ehkä vähän tarkennusta siihen, mitä tarkalleen Esteri kuulee ja ei kuule. Koska tuntui jotenkin ristiriitaiselta, että hän pystyy kuulemaan Rekon puheen, mutta ei musiikkia. Tämä on kuitenkin vain pieni sivuhuomautus, joka ei tee tekstistä yhtään vähemmän hienoa! Ajattelin vain mainita sen, jos aiot työstää tätä enemmänkin.

Sitten voin vastailla suoraan noihin kysymyksiisi:

-          Sivuhenkilöt olivat minusta todella mielenkiintoisia! Kannatan ehdottomasti heidän elämien työstämistä. Heillä voisi olla jotain omaa menossa, mutta yllättäen se vaikuttaisikin olennaisesti myös päähenkilöihin tai jotain tällaista. Sivuhenkilöiden elämiä voisi pohjustaa myös kunnolla, jotta tulisi varmasti selväksi, mikä tilanne Richardin perheessä on ja miten muuten Ilonan äärifeminismi ilmenee kuin miesten esiinnellistämisenä.

-          Puhekielisyys tuntui heti osuvalta ja ominaiselta joka henkilölle. Vielä ei kerrota Richardin ikää, mutta hänen puhetyylinsä perusteella arvelisin hänen olevan alle 30-vuotias. Osuinkohan yhtään lähelle? Tykkäsin erityisesti Rekon erikoisista ajatuksista ja mielenliikkeistä (vaikka eivät nyt puhetyyliin kuulukaan)! Esim. ”Osaatko kuvitella miltä Kolumbuksesta tuntui löytää Amerikka?” on aivan loistava!

-          Tämä teksti toimii jotenkin hyvin juuri näin, en ehkä lähtisi tekemään tästä draamaa. Sitten tämä ei olisi enää sellainen romaanin kaltainen ja lukija ei pääsisi niin ”sisälle” tapahtumiin. Joten siis minä kannatan kertovaa tekstityyliä. Tuo kirjoittaminen oli hyvä idea! Muita ilmaisukeinoja voisi olla välillä Ilonan tulkkaus (vaikka Esteri ei pidäkään siitä, se voisi tapahtua jotenkin väistämättä), yleinen kehonkieli, jota oletkin käyttänyt hyväksi, ja vaikka katseet.

-          Tuo vuorotteleva ”päähenkilön rooli” on juuri mainio! Olen lukenut vain muutamia kirjoja, joissa sitä on käytetty ja olen tykännyt juuri niistä eniten. Sillä tavalla voit syventää molempien elämää vuorotellen sitä mukaa kun tapahtumat etenevät.

-          Minulle tulisi tuon alun perusteella mieleen, että Esterin ja Rekon välillä muodostuu luonnollisesti jonkinlainen romanttinen suhde. Ilona aiheuttaa mahdollisesti kolmiodraaman, ja Richardilla on aivan omat kuvionsa perheensä kanssa. Mutta hänen elämä saattaa linkittyä muihin esimerkiksi sitä kautta, että hänen vaimonsa on vaikka joku Ilonan tai Esterin tuttu, mikä paljastuu vasta myöhemmin. Muuta en oikein keksi, enkä halua sotkea enempää lupaavalta kuulostavia isoa käännekohtaa ja juonisuunnitelmaa! :>

Alulle ainakin ***** !

Arvostelu: tragedia ruususta

Heiii..
Idealtaan tämä teksti on ollut ehkä paras tähän astisista, ainakin mun mielestä. Tykkäsin toosi paljon. Arvaa mikä tässä oikein sytytti? Sellainen… elokuvafiilis. En oikein osaa selittää mistä tämä assosiaatio kumpuaa, mutta musta on hienoa miten uskallat kirjoittaa asioita noin suuressa mittakaavassa. Okei, ne on vain sanoja paperilla, mutta musta ainakin välillä tuntuu etten VOI kirjoittaa ”isoista” asioista, vaan minimoin jotenkin kaiken tosi vähäeleiseksi (kuten ehkä näkyy viimeisessä tekstissä…)mut sitten taas sinä keksit samoista aineksista hemmetin suuren teatterishow´n, hienoja pukuja, itsemurhan… hienoa!
Mutta joo, sitten ihan oikeaan palautteeseen. Mielestäni tällaisessa tarinassa minä-kertoja toimii ihan loistavasti. Jotenkin minä-kertoja eroaa sinun aiempien tarinoiden kertojista, Fionan puhetyylistä paljastuu osa sen persoonallisuutta. Jonkinasteinen itsetietoisuus ja –tyytyväisyys, toiveet glamour-elämästä, usko omiin kykyihin – mielestäni sellaisia asioita pystyy lukemaan jo kertojan puhetyylistä, mikä on tosi hyvä juttu. Ehkä se lisää elokuvafiilistä tähän, koska draamaan kuuluu että jokaisella henkilöllä on omanlainen puhetyyli. Tästä sais itse asiassa aika hyvän draaman…?
On hyvä, että Fionan ja Ruusun elämät kietoutuvat yhteen. Teksti antaa pieniä viitteitä siitä koko ajan, mutta on hyvä, että se paljastuu myös tekstitasolla: ”-- enkä ole enää varma olenko Ruusu vai Fiona.” Se tuo tekstiin jotain syvyyttä, ja toimii. Ehkä jotenkin isompi kontrasti alun ja lopun kanssa olisi parempi… koska Fiona on minäkertoja, hän voi siis valehdella lukijalle, joten ehkä alussa toimisi sellainen itsetunnonpönkitys-elvistely-tyyli, josta kuitenkin alkaisi pikkuhiljaa paljastua Fionan stressi ja epävarmuus, joka sitten huipentuisi tuohon aiemmin lainattuun lauseeseen. En tiedä, se oli vain idea.
Mitä muuta tästä voisi sanoa? Loppua kohden tulee muutamia kirjoitusvirheitä, mutta niitä ei ole häiritsevän paljon.
(Voisit oikeesti ruveta miettii tätä tekstii enemmänkin ja kehittelemään sitä. Rakentaa kunnon profiilin Fionalle ja miettii vaikka miten ne vuoden mittaiset treenit on mennyt ja millaisia suhteita Fionalla syntyy Benin/assistentin/oman perheensa jne. kanssa. mut jos alatkin kehittelemään tätä niin varo black swan-meininkiä, tässä on hieman aineksia sellaiseen.)
*****