Osallistujat

1.3.2012

Arvostelu: Unelmoiden rakkauden maahan

(Anteeksi anteeksi että täällä on ollut todella hiljaista. Mutta kuten s jo sanoikin kommenteissa, meillä molemmilla on ollut hieman opiskelukiireitä, mikä ehkä antaa meille pienen anteeksiannon..)

Aloitan arvostelun lajityypin toteutumisella, sitten paneudun sisältöön. Tekstilaji on pohdiskeleva essee, minkä otit huomioon todella hyvin tekstiä rakentaessasi. Pohdintaa on paljon ja se on sujuvaa. Et esitä pelkkiä faktoja tai totea, millainen maailma milloinkin oli, vaan todella pohdit asiaa. Kirjoittajan ”tavallisuus”, lukijan tasolle asettuva läsnäolo ( ”Mutta haluaisinko minä oikeasti itselleni samanlaisen kohtalon? ”)toimii. Esseenhän ei todellakaan tarvitse olla kuiva ja rationaalinen asiapläjäys, vaan juuri tällainen hieman rennompi, päiväkirjamaisen pohtiva teksti toimii. Ehkä tyylin valintaan sopii myös esseen aihe – mikrohiukkasista olisi ehkä vaikeampi kirjoittaa tällaista subjektiivista tekstiä.
Ehkä hienointa esseessä on se, miten otat keskikohdassa tekstiä erilaisen roolin kuin alussa ja lopussa. Alun traagiseen rakkauteen uskominen unohtuu kriittisen pohdinnan alle, mutta romantisoitu ja lohduttava kuvaelma kohtalonuskosta ja rakkauden paikasta palauttavat arvosi lähtöasemiin. Sykli toimii. On hyvä, ettei teksti ollut pelkkää rakkauden raiskaamista muttei myöskään pelkkää vaaleanpunaista puuroa, vaan sopiva sekoitus suolaista ja makeaa.
Hauskaa on, että sanot nykymaailmassa olevan lukemattomia vaihtoehtoja, joista valitseminen voi käydä todella vaikeaksi, mutta samalla sorrut kirjoittajana siihen samaan: esimerkiksi ” Vanhanaikaisena ihmisenä sanoisin, että ehdottomasti keskimmäinen. Mutta toisaalta voi olla, että…” En osaa päättää onko se todella onnistunutta tai sitten hitusen harkitsematonta..? Jos tuollainen ”näin mutta sittenkin näin”-vuorottelua olisi enemmänkin ja selvemmin, se olisi hyvä tehokeino.
Teksti on jotenkin vapaata ja ihanan sarkastista, varsinkin kuvattaessa nykyistä kumppanin etsintä-kaavaa. Kuitenkin teksti on paikoittain sarkastinen, paikoittain ei. Se on mielestäni ainoa isompi asia esseessä, jota voisi korjata: lisätä sarkastisuutta.
; )

Ei kommentteja: