Arvostelu: Vangitseva vapaus

Vaikka sillä ei oikeasti pitäisi olla mitään väliä, mitä kirjoittaja tarkoittaa jollain asialla, minun on nyt pakko kysyä: Mitä ihmettä tuo novelli sinulle tarkoittaa? Tai mitä sinä olet sillä tarkoittanut?

Luin sen ensimmäisen kerran ja olin vain hämmentynyt kaikista kaunista lauseista ja sanavalinnoista. Sitten aloin miettiä, että joku asia jäi jotenkin kesken, mutta en muistanut tai tajunnut mikä. Sitten luin tekstin uudestaan.

” Tosiasia oli, että Cathyn sydän oli jo varattu. Oli aina ollut ja tulisi aina olemaan. Hän ei vain ollut tiennyt sitä, kunnes kerran kaikki palaset vain loksahtivat taianomaisesti paikoilleen.  ”

Tarinassa on kuin kaksi eri Cathya – ensimmäinen, joka ”on joskus aiemmin ollut rakastunut”, mutta ei tunne enää mitään, on hieman varautunut. Ja toinen, joka on nyt rakastunut, joka tuntee todella paljon, ja on täysin estoton. Siis täydelliset vastakohdat, vaikka kyse on samasta henkilöstä. Se oli mielestäni tosi hyvä veto – psykologian kursseja muistellen mieleeni tulivat persoonallisuuden melko pysyvä luonne sekä sen muovaantuminen vain joidenkin suurten elämänmuutosten/kriisien takia, ja näin pystyin odottamaan, että jotain SUURTA tapahtuu.

Mutta sitten kun lainaamaani kohtaa alkaa katsoa tarkemmin... ennen lausetta puhutaan apaattisesta, onnettomasta Cathysta, sen jälkeen rakastuneesta, joka lopulta häviää mereen. Ei vain OLLUT TIENNYT sitä, KUNNES KERRAN kaikki palaset... Sain tuosta aikamuotojen käytöstä sellaisen tunteen, että Cathyn suuri rakastuminen tapahtui ennen jäätelönsyömiskohtaus-Cathya. Mutta jos näin on, niin miten mereen kadonnut Cathy voi myöhemmin olla puiston penkillä?

Mutta sitten aloin miettiä. Mereen mystisesti kadonneesta Cathysta on tullut legenda: Kukaan ei kuullut hänestä sen koommin. Mutta merimiehet tarinoivat, että kun aallokko yltyy merellä oikein rajuksi, voi kuulla hennon tytön naurun kantautuvan kaukaa ulapalta ja helisevän kilpaa meren kohinan kanssa. Eihän sen tarvitse poissulkea ”myöhemmän”, näkyvän ja olevan Catyhyn olemassaoloa...

Mietin myös, tietäen että olet lukenut Humisevan Harjun, että onko tässä tarkoituksellisesti intertekstuaalinen vivahde siihen? You know, Cathy, kirmaaminen nurmikolla (okei, haamun seilailu harjulla on vähän erisävytteinen, mut toiminta on sama!), vähän kauhuromanttinen rakkaus, lopun ”legenda” (muistaakseni Humisevassa Harjussa sanotaan, että Heathcliff ja Cathy voidaan edelleen nähdä kävelevän harjulla erittäin myrskyisinä öinä... tai jotain sellaista )... Okei, en tiedä miten tämä liittyy tekstin arvosteluun, mutta aloin vain miettiä (opintoni ovat pakottaneet mut etsimään kaikkea suurta jostain ihan mitättömän pienestäkin, lukemaan lähinnä vain niitä rivien välejä, luultavasti puolen vuoden kuluttua et tajua enää mitään siitä, mitä sulle kirjoitan...) että oliko se tarkoituksellista vai vahinko... hienoa jokatapauksessa : )

Jos jotain oikeasti konkreettisia parannusehdotuksia pitäisi sanoa, niin miettisin sinuna taas sitä, miten ja missä ajassa asiat tapahtuvat. Sulla on taas tosi paljon pohdintaa ja jonkun miettimiä ”mahdollisia tapahtumia”, mutta itse toimintaa on todella vähän... istuminen, jäätelötikun heittäminen pois, juokseminen nurmella, käveleminen mereen. Jäätelötikun heittäminen pois ei sinällään kerro mitään, mutta voisit esim. miettiä millainen toiminta tukisi pohdintaa, liittäisi mietteet ja actionin yhteen.

Pohdinnasta johtuu ehkä se, että eteneminen on jotenkin tosi hidasta. Tekstitilaa on suhteessa aika paljon verrattuna tarinan etenemiseen. Ehkä koko tarinaa ei kannattaisi muuttaa temmoltaan nopeammaksi, koska pohdinta on kuitenkin aika oleellista tunteelliselle tarinalle, mutta jotkut kohdat ja kappaleet voisivat olle nopeutettuja – silloin tulisi myös hyvää kontrastia, ajattelu vs. toiminta.