Kohti ääretöntä ja sen yli

Tiedän, että unelmoin. Tiedän, että tämä on unelmaa vain. Miksi kaikki sitten tuntuu niin todelta? Miksi en voi herätä, vaikka kuinka nipistän itseäni. Tunnen jo mustelman muodostuvan käteeni, mutten siltikään herää. En edes halua herätä. Käsittämättömän painava pelon harso taakkanani on vain vaikea nauttia, iloita mistään. Hauraat unelmani eivät kerkeä ottaa ensiaskeliansakaan, kun maailman julma käsi kaataa ne kumoon. On vain muta ja ne.

Jään makaamaan paikalleni mutalammikkoon. Aivan hiljaa. Täytyy olla huomaamaton, sudet eivät saa tulla. Ne eivät saa varastaa minulta elämääni. Painan pään rintaani ja juoksen. Juoksen eteenpäin niin kovaa, että hiekkakin karisee hiuksistani. Mutta pitelen tiukasti kiinni unelmistani. En anna tuulen viedä niitä, sillä ilman niitä sieluni on myyty. Kaukana horisontissa näen torahampaan välähdyksen. Nyt on korkea aika.

Nojaudun paksun tammen karkeaa kuorta vasten ja suljen silmäni. Upotan kynteni pehmeään puunkuoreen ja tiukennan otettani. Pidän kiinni henkeni edestä. Jos joskus, pian, tämä matoinen ruumiini jää taakse, se ei tule olemaan suuri menetys. Minulla on vieläkin unelmani, haaveeni, ajatukseni. Niin kauan kuin otteeni ei lipeä niistä, olen aina olemassa. Ne määrittävät korkeimman asteen minuuteni, en halua päästää irti.

En enää pysy pystyssä. Maa luisuu jalkojeni alta. Painaudun entistä tiukemmin puuta vasten. Nyt on tosi kyseessä. Nyt on ratkaiseva hetki, en saa luovuttaa. Tunnen itseni kuitenkin niin voimattomaksi, niin riittämättömäksi. Pakokauhu ja hysteria valtaavat mieleni. Otan lapion ja alan häätää niitä – ne sotkevat unelmani. Enkä minä anna minkään tahrata ja repiä sieluani kappaleiksi. Vaikka se onkin jo täynnä koinsyömiä, en salli enää yhtäkään luodinosumaa. Sillä kun sydämeni vuotaa verta, sieluni lainehtii. Ja pienen lukitun portin avaimenreiästä se hukuttaa myös unelmani.

Huudan. Miksi jokin on niin lähellä, mutta silti niin kaukana? Arvostan unelmiani, jumaloin niitä. Mutta samalla kohtelen niitä kuin maailman pahinta saastaa. Miten saatoinkaan alistua moiseen rikokseen. Se minä olen – rikollinen. Viattomien unelmien massamurhaaja. Käännän päätäni äkisti sivulle ja käännän uuden lehden. Nyt on uusi päivä. Vai vanhako sittenkin? Vai toistaako kaikki lopulta samaa kaavaa?

Puren huultani ja valahdan alas. Puu katoaa takaani ja tömähdän maahan. Se on poissa. Puu on poissa. Unelmani poissa. Kaikki poissa. Tunnen kuitenkin jonkun kutittavan hellästi selkääni. Nousen ylös ja tarkastelen kohtaa, jossa puu ennen kasvoi. Siinä on pieni vihreä taimi. Se on niin pieni, että sen voi hädin tuskin havaita, mutta kuitenkin. Taimi säteilee ja hohkaa elinvoimaa. Se on taistelijaluonne. Se on pieni, mutta se tulee vielä nousemaan. Se näyttää vielä maailmalle, että se pystyy siihen. Uusi pieni unelma. 

 

http://weheartit.com/

           

Heräämiset

Heräsin aamulla auringon vilkuttaessa minulle verhojen raosta. Linnut olivat jo heränneet ja pitivät meteliä kuin espanjalaisperhe aamupalalla. Venyttelin raajojani ja mieltäni, kelasin mielessäni juuri näkemääni unta, jossa kaksi alastonta kehoa yhtyivät toisiinsa. Kiedoin käteni rakkaani alastoman vartalon ympärille ja suutelin hänen pehmeää niskaansa. Kaikki oli niin hyvin. Kunnes kaikki oli niin huonosti.

Hetkeä aiemmin hän oli ollut niin kaunis ja rietas minun unessani. Hän oli tehnyt asioita, joihin fysiikan lait eivät koskaan venyisi. Hän oli nauranut niin heleästi, nuollut huuliani kuin ahnas pieni kissanpentu, onnellisuusprosentti ei olisi mahtunut suurimpaankaan koordinaatistoon. Ja sitten minun jokainen pykäläni lähti loputtomaan laskukierteeseen.

Hänen kehonsa oli vielä lämmin, yön puna oli yhä hänen poskillaan. Pitelin häntä yhä sylissäni enkä tiennyt mitä tehdä. Kuvittelin veren hyytyvän pisara pisaralta. Lämmön häviävän aste asteelta. Mietin minne hänen tuoksunsa häviäisi – kapseloituisiko se hänen ihohuokosiinsa vai erittyisi viimeistä haisua myöten huoneilmaan ja sekoittuisi sitten kaupungin tunkkaisuuteen, kunnes se ei enää olisi tunnistettavissa?

Hetkeen en osannut kuvitella häntä muuten kuin ruumiina. Mietin näitä epäromanttisen konkreettisia ajatuksia hänen ruumiineritteistään, kunnes tajuntaani alkoi pinttyä se tosiasia, että olin menettänyt hänet iäksi. Kun soittaisin jonkun hakemaan hänet pois, en näkisi häntä enää koskaan. Olisin yksin. Heräisin joka ikinen aamu auringon saatanallisiin säteisiin, lintujen melusaasteeseen, eivätkä ne enää olisi minulle toivotus hyvästä huomisesta, vaan täysin yhdentekeviä.

En voisi enää ikinä haistaa hänen hiuksiaan, suudella hänen pehmeää niskaansa. Kietoa käsiäni hänen vartalonsa ympärille. Vain unissa hän olisi elävä pieni kissanpentuni, ja kiitos minun unieni laadun häpäisisin vainajan yö yön perään. Nämä ajatukset olivat sietämättömiä.

Nostin hänen päätänsä, ja otin sen alta hänen kauhtuneen littanan tyynynsä. Irrotin haalistuneen tyynyliinan, laskostin sen, ja laitoin varoen viereeni sängylleni. Suutelin hänen huuliaan. Nenää, korvia, otsaa. Haistoin hiuksia. Kaulaa, nännejä, napaa. Sivelin sormillani uumaa. Häpyä, polvitaipeita, varpaita. Kävin hänet kohta kohdalta läpi.

Puin ylleni vaatteet. Pihistin hänen yöpöydältään hajuvesipullon, panin sen tyynyliinan sisään. Menin ovelle, katsahdin häneen, ja suljin sitten oven. En edes muista, muistinko peitellä hänet.

60 vuotta myöhemmin. Täytän tänä vuonna ehkä 80 vuotta, korkeintaan 82. Ei sillä niin väliä. Ainoa ajanmittarini on se aamu, jolloin auringolla oli kyllä aikaa vilkuttaa, mutta Juulia ei ehtinyt edes heitä sanoa. Vituttaa niin suunnattomasti. Vielä tänäkin aamuna se saatanan siipiarmeija loilottaa kansallisuuslaulujaan pihatammeni oksalla. Minä olen rupsahtanut, mutta auringon säteet käyvät vuosi vuodelta kirkkaammiksi.

Tänä aamuna minä päätän, että tämän maailman optimismi on kasvanut liian suureksi, ja minun on aika antaa sille tietä. Luovuttaa kiikkutuolini seuraavalle luuperseiselle vanhukselle, lusikkani seuraavalle kuolaavalle kidalle, tohvelini seuraaville liikavarpaille. Olkaa hyvä, ottakaa vain.

Hoitajat hymyilevät minulle, kun vihdoin olen jaksanut riisua aamutakkini ja ylläni on sunnuntaihartauteen sopivat juhlavaatteet. Hoitajat kannustavat, kun vihdoin olen päättänyt lähteä tutustumaan laitoksen ylempiin kerroksiin. Hoitajat hurraavat, kun vihdoin päätän mennä parvekkeelle saadakseni raikasta ilmaa.

Seitsemännessä kerroksessa leijailee hajuveden tuoksu. Parvekkeella vanha, parhaimpiinsa pukeutunut mies haistelee silmät kyynelissä haalistunutta tyynyliinaa. Hoitajat eivät sano mitään, kun mies laittaa tyynyliinan päähänsä ja nojaa itsensä kaiteen yli. Aurinko sammuu ja yksikään lintu ei enää äännähdä.

Ehkä sittenkin puoli vuotta myöhemmin. Minä herään krapulassa komeronkokoisesta vuokrayksiöstäni. Vaikka hankkimani pimennysverhot pitävätkin auringon ivalliset valoviivat ikkunan toisella puolella, tiedän niiden olevan siellä. Vaikka asuntoni on keskellä meluisinta keskustaa, kuulen lintujen kivuliaan kiljunnan mielessäni. Eivät ne jätä minua rauhaan, vaikka kaikki mitä nykyään teen, on niiltä piiloutumista, karkuun juoksemista.

Joka aamu minä käyn mielessäni sen aamun, kun auringolla kyllä oli aikaa vilkuttaa, mutta Juulia ei ehtinyt edes heitä sanoa. Väsyttää niin suunnattomasti. Minulla ei ole voimia eikä halua nousta ylös, pukeutua, mennä ovesta ulos. Mitäpä se hyödyttäisi, ei maailmalla ole minulle mitään tarjota.

Pelkään nukahtaa, en vain jaksa valvoa. En halua ajatella, mutta en minä muutakaan voi. En kykene muistamaan, mutta sitä minä ainoastaan teen. Elän painajaisunta, jossa öisin nukahdan alati syvenevään painajaiseen, herään painajaisesta painajaiseen, ajattelen painajaista, muistelen painajaista.

Tänä aamuna minä jaksan riisua itseni. Tänä aamuna minä lähden tutustumaan kylpyhuoneeseeni. Tänä aamuna minä otan raikkaan suihkun.

Seitsemännen kerroksen pienestä yksiöstä leijailee hajuveden tuoksu. kylpyammeessa nuori, alaston mies haistelee silmät kyynelissä haalistunutta tyynyliinaa. Mies laittaa tyynyliinan päähänsä ja painaa päänsä veden pinnan alle. Aurinko sammuu ja yksikään lintu ei enää äännähdä.

Minä herään. Aurinko vilkuttaa minulle verhojen raosta. Linnut ovat heränneet ja pitävät meteliä kuin espanjalaisperhe aamupalalla. Venyttelen raajojani ja mieltäni, yritän kelata mielessäni juuri näkemääni unta, jota en pysty muistamaan. Kiedon käteni rakkaani alastoman vartalon ympärille ja suutelen hänen pehmeää niskaansa.

Hän on kaunis ja rietas. Hän tekee asioita, joihin fysiikan lait eivät koskaan venyisi. Hän nauraa niin heleästi, nuolee huuliani kuin ahnas pieni kissanpentu, onnellisuusprosentti ei mahtuisi suurimpaankaan koordinaatistoon. Ja sitten minun jokainen pykäläni lähtee loputtomaan nousukierteeseen.

Aurinko vilkuttaa minulle verhojen raosta. Linnut ovat heränneet ja pitävät meteliä kuin espanjalaisperhe aamupalalla. Olenko minä hereillä?

The Plan vol. 8

Aihe/otsikko: unelmat
Deadline: 27.5.2012
Tekstityyli: absurdi novelli
Kommentointi viimeistään: 3.6.2012

Arvostelu: Raakel the drunken bitch

Rehellisesti sanoen, en muista, mitä alkuperäisessä sadussa tapahtuu, koska kai siitäkin on miljoona kiltimpää ja suloisempaa versiota nykyajan pehmoipanille. Kuitenkin, olettaen että tiedän juonen kulun, yritän saada aikaan jonkinlaisen arvostelun.

En tosiaan ihan tajunnut, ettei draama ole sinulle niin tuttua – siksi on ihan ymmärrettävää, että kaikki ”säännöt” eivät pelaa. Mutta sanoisin, että ensimmäiseksi tämä on tosi hyvä, ja esimerkiksi kohtausten rakennuspalikat, eli vuorosanat ja näyttämöviitteet, on juuri oikein tehty ja ne ovat juuri kohdillaan.

 Juonesta sen verran, että sisällöltään se on mielestäni ihan mainio, ja juuri se on hienoin asia! Pystyin jotenkin kuvittelemaan jonkin hauskan hömppä”leffan”, johon on kuitenkin otettu kantaaottava ja vakava aihe (jäätiköiden sulaminen). Mietin vain, että (jos siinä alkuperäisessä sadussa on kolme haltijakummia?) jos tätejä olisi sadun mukaiset kolme kappaletta, se kiinnittäisi enemmän huomiota sadun peruspiirteisiin (luku kolme toistuu)ja tietämätönkin katsoja osaisi yhdistää draaman satuun. Ei tietenkään pakollinen lisäys, mutta se mukailisi enemmän juonta.

Juonen rakenteesta sitten. Synopsiksen yksi tehtävä on olla pääasioiden inforuutu esim. ohjaajalle, tuottajalle jne. Siksi  juonta kannattaisi ehkä vähän tiivistää, ja turhat yksityiskohdat karsia. Toisaalta ainakin tässä versiossa siitä kävi ilmi paljon sellaisia lukukokemukselle tärkeitä, oleellisia yksityiskohtia, että suotakoot anteeksi. Mutta siis yleensä, jos joskus kirjoitat kässärin, niin ota keksimäsi yksityiskohdat itse tarinaan, ja kerro vain pääasiat, tärkeimmät henkilöt, käännekohta, lopputulos, tärkeimmät motiivit ja teema. esim. täältä löytyy helpot yleisohjeet.

 Mieitin myös, vaikka se ei periaatteessa käsikirjoittajan ongelma olekaan vaan lavastajan, että toimisiko tarina paremmin elokuvaksi? Esimerkiksi veden nouseminen, jättipakastin jne. on varmaan aika vaikea saada lavalle. Onhan se toki mahdollista, mutta mietin, että siitä tulisi myös aika hieno leffa. Voin kyllä sanoa, että elokuvakäsikirjoittamisesta ei ole mitään kokemusta enkä kyllä osaa sanoa mitään sen rakentavampaa, kuin että olis aika jännä nähdä tää tarina joskus screeniltä!

 Kohtausluettelo on periaatteessa ihan kunnossa, että kohtausrajat on aikalailla hyvin tehty draaman kaaren mukaan. Mutta jotain ihan pientä kommenttia.. ekassa kohtauksessa on sulku, jossa lukee että säästätili avataan, mutta sitä ei näy. Miten katsoja saa tietää sen? Kohtaussuunnitelmassa olisi ihan hyvä käydä esille se, koska katsoja on pelkästään näkemänsä ja kuulemansa tiedon varassa. Toinen kohtaus taas.. periaatteessa se on ihan okei, mutta perusidea kohtauksessa on, että draaman kaari etenee alati nousevaan kliimaksiin ja sitten tilanne ratkeaa juuri ennen loppua uuteen suuntaan, joka taas määrittää seuraavan kohtauksen alkuasetelman. Mutta toisaalta mietin, et toi vois olla aika hauska ns. kohtausten mainostauko, tai minikohtaus.

Viimeinen asia, josta sanon, on sammuminen. Mistä katsoja tietää, että tyttö kaatuu nimenomaan sammumalla? Voisi tehdä sen selväksi esim. sillä, että tyttö kävelee jo kauppaan haparoiden ja on selvästi kännissä tms…?

Mutta siis joo, juoni on tosi hyvä ja heräsi kyllä mielenkiinto. Ehkä toi mun arvioinnin määrä kuulostaa pahalta, mutta siis ideana, ja just se sun oman mielikuvituksen tuotos, on tässä kaikkein parasta, ja juoni on yks hauskimmista tähän astisista! : )

Arvostelu: Lordi Gägän Uudet Vaatteet

Sano mitä sanot, mutta minusta tämä oli kyllä loistava!! Ei tullut yhtään sellainen olo, että tämä olisi jotenkin pinnallinen tai laimea, vaikka tuo aihe oli tuollainen. Päinvastoin, tämä oli mahtava parodia Lady Gagasta kumppaneineen ja heidän ”maailmastaan”. Tunnelma on jotenkin niin osuva – leikittelevä, ilmeisen sarkastinen ja hervottoman hauska! Erityisesti kohdassa ”He tekevät minulle sellaisen asun, että Katy Cherry tukehtuu ilotulitteisiinsa” meinasin tukehtua nauruuni. Ja muutenkin koko teksti oli uskollinen Lady Gagan imagolle ja tyylille käyttäytyä – ivailevasti tietenkin. Lisäksi pienet sulkuihin merkityt yksityiskohdat elävöittävät mielikuvaa näytelmästä ja esim. kohdassa ” ojentaa kättään Parazille, joka vastahakoisesti suutelee tätä” voin niin kuvitella kiusaantuneen Parazin suutelemassa suuren Lordin kättä.

Itse draaman onnistumisesta sitten. En tosiaan ole ihan varma, miten draama arvostellaan, joten sovellan hieman vapaamuotoisempaa tyyliä. Kaikki mekaaniset asiat ovat mielestäni kohdallaan: henkilöt, vuoropuhelu, näyttämöviitteet. Kaikki on selkeää ja toimii! Lisäksi itse tunnelma, joka onkin tärkein, näytelmästä välittyy. Kuten aiemmin jo sanoin, pienet lisähuomautukset tuovat tekstiin jotain sellaista eloa, joka saa sen tuntumaan oikeasti lavalla tapahtuvalta näytelmältä, eikä vain novellilta. En ole lukenut muita draamojasi, joten vaikea arvioida tämän laatua siinä mielessä. Kuitenkin tämä oli jotenkin todella nappiin onnistunut parodia minun mielestäni. Jos tämä kerran on normaalia tasoasi alempi, niin haluaisin kyllä todella lukea ne muut draamasi!!

Aihe onnistui lisäksi ihan nappiin! Kun tavoitteena oli kirjoittaa dramatisoitu satu, niin ei olisi paremmin voinut onnistua! Draamasi seurasi alkuperäisen sadun rakennetta ja perusideaa kuuliaisesti, mutta modernisoituna, mikä olikin tavoitteena! Tällainen ajankohtainen ja pinnalla oleva aihe loi entistä vahvemmin modernia kuvaa.

Tämän ollessa ensimmäinen lukemani draamasi se teki kyllä vaikutuksen! Tai ymmärrän, mitä haet takaa – tämä ei ollut ihan perinteinen draama (vrt. Shakespeare), mutta pointti on se, että tämä onnistui täydellisesti tyylinsä puitteissa. Se onkin minusta kirjoittajan hyvä piirre: ei ole väliä mitä kirjoittaa tai mistä aiheesta, kunhan se noudattaa sen tekstityylin ja teeman ”raameja”. Aihe on sitten aina asia erikseen, joka ei kuitenkaan voi tehdä periaatteessa koskaan hyvästä TEKSTISTÄ huonoa. Enkä siis tarkoita tällä, että tämä aihe olisi ollut huono! Kaiken kaikkiaan tiivistän tämän selitykseni nyt yhteen sanaan: mainiota! :>

*****

Raakel The Drunken Bitch

Synopsis:

Alkuperäinen teos:

Grimmin veljesten Prinsessa Ruusunen (Grimmin sadut I–III, 1812)

Henkilöt:

Raakel: Nuori hemmoteltu tyttö,  päähenkilö

Vanhemmat: Erittäin kiireinen ja suhteellisen nuori pariskunta

Vieraat: Hillittyä ja tyylikästä eliittiväkeä

Luonnonsuojelija: Hippimäinen, köyhä ja koko suvun musta lammas

Täti: Rikas, mutta järkevä ja hyväsydäminen nainen

Kaverit: Raakelin kaltaisia teinityttöjä

Kassaneiti: Nuori työntekijjä Chanelin putiikissa

Poika: Komea ja itsevarma naistenmies, joka ei kuitenkaan voinut olla rakastumatta Raakeliin

Juoni:

Eliittiperhe pitää tyttärensä, Raakelin, ristiäiset, ja vanhemmat kutsuvat paikalle vain hienoa väkeä jättäen luonnonsuojelijahörhö – sukulaisensa kutsumatta. Vieraat antavat lapselle kaikkea, mitä toivoa saattaa: rahaa, lahjakortteja kauneusleikkauksiin, rahaa, hienoja vaatteita, leluja ja rahaa. Juuri kun viimeinen vieras, Raakelin täti, on asettamassa lapsen kehtoon 1000 euron sekkiä, hullu luonnonsuojelija rymistelee saliin ja kaikki hiljenevät. Hän tuomitsee kaikki salissa olijat kestämättömän kehityksen piruiksi ja kiroaa Raakelin ostavan Chanelin laukun 15-vuotis syntymäpäivänään, jolloin koittaa maailmanloppu, kun jäätiköt sulavat lopullisesti. Kaikki nyrpistävät ei-toivotulle vieraalle nokkaansa ja paheksuvat kovaan ääneen tämän tunkeilua. Täti kuitenkin säikähtää ja päättääkin olla antamatta sekkiä. Sen sijaan hän lähettää myöhemmin tyttären säästötilille sen 1000 euroa, ja asettaa tilin lukituksi tytön 15-vuotis syntymäpäivään saakka. Näin tällä olisi vielä mahdollisuus pelastaa maailma.

Vanhemmat ovat hieman varuillaan hullun sukulaisen puheista ja kieltävät tytärtään jyrkästi koskaan ostamasta Chanelin tuotteita. Raakel kuitenkin kiukuttelee jatkuvasti asiasta, koska juuri niitä kaikki hänen kaverinsa käyttävät, ja hänkin haluaisi. Kun hänen 15-vuotis syntymäpäivänsä koittaa, vanhemmat järjestävät tyttärelleen talossa riehakkaat ryyppäjäiset, jotta tyttärelle ei tulisi mieleenkään Chanelin laukut. Raakel saa kuitenkin lahjaksi paljon rahaa ja hän päättää käväistä nopeasti kaupungilla ostamassa itselleen uuden laukun ennen illan bileitä. Vanhemmat eivät kerkeä huomata tyttären nopeaa poistumista.

Raakel valitsee hienoimman ja kalleimman laukun ja menee onnellisena kassalle. Kuitenkin juuri sillä hetkellä, kun hän maksaa ostoksestaan, iltapäivällä otetut drinkit nousevat yllättäen hänen päähänsä ja hän sammuu kaupan lattialla olevalle patjalle. Häneen ihastunut eliittiperheen poika (joka on kuullut tarinan hullusta luonnonsuojelijasta ja salaisesta pankkitilistä) sattuu kulkemaan kaupan ulkopuolella ja näkee ikkunasta nukkuvan Raakelin. Hän vetää tämän patjoineen kadulle, joka lainehtii jo jäävedestä, ja kiiruhtaa soutaen lähimpään pankkiin. Poika sanoo pankkineidille kyseessä olevan hätätilanteen ja pyytää saada sammuneen tytön suljetulla tilillä olevat rahat. Onneksi tilin lukitus aukenee juuri sillä hetkellä, ja rahat ovat nostettavissa. Pankkivirkailija on jo niin kyllästynyt työhönsä, että hän ei edes huomaa tilanteessa mitään erikoista eikä jaksa kysellä henkilötietoja, vaan antaa pojalle rahat. Poika asettaa setelinipun kiireesti Raakelin huulille, jolloin tämä herää ihmeissään valitellen päänsärkyä. Nähdessään pojan, rahat ja ulkona virtaavan veden hän tajuaa heti, mitä pitää tehdä. Raakel ja poika soutavat patjalla WWF:n toimipisteeseen ja lahjoittavat rahat hyväntekeväisyyteen ilmaston lämpenemistä vastaan.

Rahoilla järjestö hankkii jättimäisen pakastimen, jolla sulaneet jäätiköt, jotka ensin kuljetetaan takaisin Pohjoisnavalle, aiotaan pitää jäässä vielä ainakin seuraavat tuhat vuotta! Niinpä Raakel ja poika pitävät eliittihäät, saavat lapsia, pettävät toisiaan eroavat, löytävät itselleen uudet kumppanit, joista myös lopulta eroavat, mutta kaiken kaikkiaan elävät onnellisena elinikänsä loppuun asti!

Kohtaukset:

1. Ristiäiset (+säästötilin avaaminen, mitä ei kuitenkaan näytetä)

2. Perheen arkea vuosien varrella, mm. Raakelin kiukuttelua

3. 15-vuotis syntymäpäivän aamupäivä

4. Raakel menee Chanelin kauppaan ja sammuu sinne

5. Poika tulee pelastamaan

6. Pankissa

7. WWF:n toimipisteessä

8. Viimeinen kuvaus pojasta ja Raakelista, jonka jälkeen lava pimenee ja kertoja kertoo sanoo loppusanat

Kohtaus  3:

Raakel istuu huoneessaan sängyllään ystäviensä kanssa. Huone on sisustettu hienosti ja kalliisti hillityin värein.

KAVERI1: Raakel siis kerro vielä, mistä sä oikeen sait tän viinipullon??

RAAKEL: No siis mun porukat osti ton mulle ite, kaapissa on viel lisää! Ne jaksaa ainaa jauhaa siitä, miten en sais koskaan ostaa mitään Chanelia, niin ne sit kuulemma korvaukseks osti näit!

KAVERI2: Siis daa! Voikun mullaki ois tollaset vanhemmat! Voin antaa sulle mun Chanelin korun, jos saat ne ostamaan mullekki jotain kivaa!

RAAKEL: No en tod ota jotain käytettyä korua!!?!?! Itse asiass mä täytän tänään 15 ja meinaan vihdoinkin ostaa itelleni jotain Chanelia! Vanhemmat ei mua enää kyl estä!!

KAVERI2: Iih, et sä oot rohkee! Mitä sit aattelit ostaa? HEI MÄ TIIÄN!! Ostaril oli siis aivan ihana Chanelin laukku! Mut mä kyllä meinasin vähän niinku ostaa sen itelleni..

RAAKEL: Siis hei, nyt on mun synttärit!! Jos se on niin ihana laukku, käyn ostaa sen heti itelleni!

KAVERI2: Nii mut.. okei.. (juoksee vessaan itkemään)
RAAKEL: Joo, mut mä otan nyt viimesen huikan ja lähen jo sinne kauppaan, et kerkeen tulla takaski tänne sit ajoissa!
KAVERI1 ja 3: Heippa kultsi, nähdään kohta! (antavat toisilleen näyttävät poskipusut)

Kohtaus 4:

Raakel tipsuttaa hienoon rakennukseen ja menee katselemaan Chanelin laukkuja. Löytäessään etsimänsä menee kassalle.

KASSANEITI: Täytyy sanoa, että teillä on hyvä maku! Tämä laukku on valikoimamme helmi.

RAAKEL: Kiitti! Tänään on katos mun syndet!

KASSANEITI: Ai neidillä on syntymäpäivä, onneksi olkoon! Ja paljonhan mahdatte täyttää, ette suinkaan ole jo 50? (naurahtaa ja iskee silmää)

RAAKEL: No joo en oo, näytänks mä muka niin vanhalta?? (lähestulkoon huutaa paniikissa)

KASSANEITI: Oi ette toki! Minä hupsu vain vitsailen! Laukku on joka tapauksessa aivan mainio valinta! Maksatteko käteisellä vai pankkikortilla?

RAAKEL: Iskän Visalla jos sopii?

KASSANEITI: No yleensä kyllä kortin täytyy olla henkilökohtainen..

RAAKEL: Siis haluuksä et mä soitan mun iskälle, joka on tän kaupungin pomo, ja sanon et kassaneiti pilas mun syndet?

KASSANEITI: Ööh.. emm.. (Punastuu ja on liian hätääntynyt puhuakseen) E-en toki! Neiti voi maksaa ihan millä haluaa! (Yrittää hymyillä mahdollisimman huolemman näköisesti)

RAAKEL: Hyvä, sitähän mäkin! (Virnistää omahyväisesti ja näppäilee kortin tunnusluvun lukijaan)

KASSANEITI: Kiitoksia, voitte ottaa korttinne! Laitanko laukkunne pussiin?

RAAKEL: No en kyl tarv.. Oih! (Ottaa kassasta tukea ja pitelee päätään. Ulkona alkaa lainehtia vettä.)

KASSANEITI: Neiti, neiti! Mikä hätänä??
RAAKEL: Mi… (Ei saa enää sanotuksi mitään, vaan kaatuu taakseen ilmesyneelle patjalle ja sammuu.)

KASSANEITI: Neiti, neitii… (yrittää herätellä Raakelia, mutta turhaan. Lava pimenee vähitellen)

http://weheartit.com/

 

PS. En ole tosiaan ennen kirjoittanut draamaa, joten voi sitten antaa reilusti kriittistä palautetta! Jotenkin tuntuu, että panostin enemmän tuohon juoni"tiivistelmään" kuin itse kohtauksiin. Mitä aiheeseen tulee, en  aikonut tehdä mitään pissisdraamaa, mutta jotenkin päädyin sellaiseen. Tämä on kuitenkin vain tällainen ensimmäinen draamakokeiluni, joten jos työstän esim. tätä joskus tulevaisuudessa, voisi aihetta muuttaa hieman mehukkaammaksi..

Lordi Gägän Uudet Vaatteet (kohtaukset 1. ja 2.)

Synopsis:

Dramatisointi H.C. Andersenin sadusta ”Keisarin uudet vaatteet” (Andersenin kootut sadut ja tarinat 1, 99-103)

Henkilöt (esiintymisjärjestyksessä):

Katsojien ohjaajat (2kpl) – staff-pukuiset miehet.

Paraz Hilton – selvä yhdennäköisyys Perez Hiltonin kanssa.

Jenny – vaaleahiuksinen, vähäpukeinen nainen.

Penny – ruskeahiuksinen, vähäpukeinen nainen.

Lordi Gägä – selvä yhdennäköisyys Lady Gagan kanssa. Huom! hahmo on nainen arvonimestä huolimatta.

Alainen 1 – pelokas ja Lordia palvova nuori nainen.

Alainen2 – pelokas ja Lordia palvova nuori mies.

Kameramiehet (2kpl) – samat henkilöt kuin katsojien ohjaajat

Kannustajat (2kpl) – yleisön seassa istuvat tavallisesti pukeutuneet henkilöt, eturivissä.

Katy Cherry – selvä yhdennäköisyys Katy Perryn kanssa.

Lordi Gägä tarvitsee uudet vaatteet pian koittavaa muotigaalaa varten, ja palkkaa kaksi alan ammattilaista tekemään gaalan hienoimman asun. Ompelijat uskottelevat, että vain todelliset muodintuntijat kykenevät arvostamaan heidän tyyliään, vaikka todellisuudessa heidän juoneensa kuuluu Lordin nolaaminen gaalassa.

 1.Kertoja Paraz Hilton esittelee tarinan dramaattisesti ja viihteellisesti kuin viihdeuutisten juontaja. Paraz Hilton haastattelee lavalla ompelijoita Jennyä ja Pennyä.
2.Lordi Gägä tulee lavalle, tekee sopimuksen ompelijoiden kanssa.
3. Jaettu kohtaus: ompelijat tekevät asua, Lordi lähettää kaksi alaistaan tarkastamaan työn laadun. Alaiset kammoksuvat asua, mutta ylistävät pukua Lordin ollessa paikalla.

      4.Lordi sovittaa asua, ja esittää pitävänsä siitä, vaikka kammoksuukin sitä.
       5.Gaalailta. Paraz Hilton juontaa punaiselta matolta, Lordi Gägä astuu lavalle. Kaikki taputtavat ja ylistävät ”kaunista” asua.
      6.Katy Cherry astuu lavalle ja kertoo totuuden asun rumuudesta. Lordi Gägä jatkaa matkaa marttyyrin ilme kasvoillaan. Legenda Lordi Gägän pukeutumisesta on syntynyt. Paraz Hilton lopettaa kohtauksen juonnollaan.

kohtaus 1.

Lavan oikealla puolella on valtaistuin, vasemmalla puolella toimittajan pöytä sekä vaatenukke, jonka yllä on ihonvärinen mekko. Lavastus toimii kohtauksissa 1-4. Lavan molemmilla reunoilla seisoo Katsojien ohjaajat.

Lavalle astuu Paraz Hilton. Katsojien ohjaajat nostavat katsojien luettavaksi isot kyltit, joissa lukee: YLEISÖ TAPUTTAA! Paraz Hilton kumartaa keskellä lavaa ja menee sitten toimittajan pöydän taakse.

PARAZ HILTON: Hyvää iltaa, arvoisa yleisö! Minä olen Paraz Hilton ja tämä on tarina Lordi Gägän uusista vaatteista. Lordi on jo eläessään legenda, mitä tulee hänen asuvalintoihinsa, sitä tuskin kukaan kykenee kiistämään. Mutta mikä on tarina tämän ilmiön takana? Minä kerron sen teille. Toivotetaan tervetulleeksi lavalle pahamaineisimmat kusettajamme, Jenny ja… Penny! Tervetuloa!

Katsojien ohjaajat nostavat taas isot kyltit katsojien luettavaksi. Lavalle kävelevät Jenny ja Penny. He jäävät keimailemaan ja poseeraamaan keskelle lavaa, ja kävelevät sitten toimittajan pöydän luo, ja istuutuvat sohvalle sen viereen. Puhaltelevat purkkapalloja ja vilkuttavat jatkuvasti yleisölle. 

PARAZ HILTON: Noniin, Jenny ja Penny. Mitä sitä tulikaan tehtyä?

JENNY: Anteeks?

PARAZ HILTON: Turha nyt esittää mitään. Kyllä täällä tiedetään, että se on teidän syynne, ettemme voi avata tv:tä tai käyttää sosiaalista mediaa ilman, että törmäisimme Lordiin selässään lampaan pää tai hiuksissaan paskainen kalaverkko. Toistan siis kysymykseni: Mitä sitä tulikaan tehtyä?

PENNY: Okei no siis… meillä oli idea, siis oikeesti ihan loistava idea. Itse asiassa niin hieno idea, et se ei kyll pääse oikeuksiinsa ihan vain näin kertomalla. Me ollaan kuitenkin loppupelissä toiminnan naisia, you know.

PARAZ HILTON: (naurahtaa) No se on kyllä huomattu. Mennään siis itse tapahtumiin, aivan tuokion kuluttua. Haluatteko te vielä ennen sitä sanoa jotain puolustuksenne? Onko viimeisiä sanoja? Motiivia? Mitään?

JENNY: Voi, Paraz. Sä et saa meitä spoilaamaan tätä juonta, tääl on tuhatpäin innokkaita katsojia, jotka ansaitsee pysyä jännityksessä. ( kääntää katseensa yleisöön ja vilkuttaa.)

PARAZ HILTON: No niinhän se on. Aloitetaan sitten. Toivotetaan lavalle hän, jota ei tarvitsisi edes esitellä: Looooordii Gägä!

kohtaus 2

Lordi Gägä kävelee dramaattisesti lavalle pää pystyssä, naamalla tympääntynyt ilme.

LORDI: Ooh, siellä te olette! Jenny ja Penny, oletan? Juuri oikeaan aikaan. Hyvä! Ehkä ammattisuhteestamme voi tullakin jotain. Minä näet en voi sietää epätäsmällisyyttä. (Kävelee puhuessaan lavan poikki, antaa molemmille naisille suukot molemmille poskille niin, että niihin jää huulipunan jäljet.)Ja kukas se siinä? Paraz Hilton. Onko Katy Cherry vahvistanut osallistumisensa huomisen gaalaan? (ojentaa kättään Parazille, joka vastahakoisesti suutelee tätä.)

PARAZ HILTON: Olen pahoillani, Lordi, mutta hän vahvisti asian eilen. (Kavahtaa kauemmas ja luimistelee kuin peläten Lordin reaktiota.)

LORDI: (hieroo käsiään yhteen ja hymyilee.) Loistavaa! (naurahtaa)

PARAZ HILTON: Mi-miten niin loistavaa?

LORDI: Siten niin, että nämä nuoret neidot ovat Haus of Gägän uusimmat ompelijat. (asettaa itsensä Jennyn ja Pennyn väliin ja laittaa kätensä heidän olkapäilleen.)He tekevät minulle sellaisen asun, että Katy Cherry tukehtuu ilotulitteisiinsa. Vai mitä, tytöt? Tehdäänkö diili?

JENNY: Voi kyllä! (hymyilee ivailevasti katsojiin päin.) Me teemme sinulle maailman ihmeellisimmän asun. Siinä on… taikaa. Ainoastaan harvat ja valitut, muotitietoiset pokerinaamat osaavat arvostaa ja rakastaa sitä. Sen asun avulla sinä erotat ystävät vihollisista, jyvät akanoista. Ja Katy Cherry tukehtuu ilotulitteisiinsa.

LORDI: Hyvä niin! Loistavaa! Noniin, tytöt. Tsop tsop hommiin, minä en voi sietää hidastelua.

PS.

Koska a.) arvosteluni tuli nolosti todella myöhässä, ja b.) kumpikaan ei ole vielä tehnyt seuraavaa tekstiään valmiiksi (kävimme keskustelun aiheesta tässä taannoin..), siirrän deadlinen 13.5. ja arvostelun 16.5. Voitaisiin oikeasti yrittää pitää hieman paremmin kiinni noista sovituista päivämääristä : D tai ainakin ilmoittaa, jos tietää ettei saa tekstiään valmiiksi sovittuun päivämäärään mennessä ja antaa realistisen arvion.

Arvostelu: Hiljaisten kysymysten laulu

Uuh, lyriikan arvostelu onkin paljon haastavampaa kuin olin kuvitellut. Tuntuu jotenkin kummalliselta arvostella tavallaan keskeneräistä teosta, koska ei ole mitään ideaa melodiasta eikä siis voi varmasti sanoa, sopiiko joku säe toiseen, koska sanojen erilaiset painotukset erilaisissa melodioissa muuttaisivat tekstin rytmiä ihan täysin. Annan kuitenkin sellaisia pieniä arviointeja, jotka eivät edellytä melodian tuntemista.

Ensinnäkin biisin raaka rakenne on hyvä: Kaksi ensimmäistä säkeistöä ovat kahdeksan säkeistöisiä, kolmas ja neljäs taas neljä säkeistöä, ja kertosäkeistöt samaten nelisäkeistöisiä. Näin ajatellen melodia voisi helposti rakentua niin, että 1. ja 2. säkeistöillä yhteinen, 3. ja 4. yhteinen ja kertosäkeillä yhteinen melodia. Näin yksinkertaisesti ajateltuna rakenne on hyvä.

Kuten sanoin, eri säkeiden sopivuutta toisiinsa on vaikea arvioida, varsinkin, kun tekstissäsi ei ole alku- tai loppusointuja. Oli joitain kohtia joiden sopivuutta toisen säkeistön vastaavaan kohtaan mietin hetken, mutta järkeilin sitten, että tiettyjä vokaaleja venyttämällä (vain esimerkki) se olisikin sopiva. Ehkä joku biisintekijä osaisi neuvoa tällaisissa asioissa vähän paremmin : D mutta siis, esimerkiksi mietin, onko kertosäkeistöiden neljännet säkeet "pitkin polkuja tämän maan." ja "kavalaa tulevaa." sopivat parit, koska jälkimmäinen on näennäisesti hieman lyhyempi, mutta erilaisilla painotuseroilla ne sopivatkin hyvin yhteen.

 Mietin myös sitä, että toimisiko 3. säkeistön hyvä luettelointi myös 4. säkeistössä (jos oletat niiden olevan parit?), jotta ne tuntuisivat enemmän tarkoitetun toisiinsa sopiviksi? Ei se ole pakollista, mutta mietin, että se saattaisi toimia????

Viimeinen rakenteeseen liityvä mietintäni on, että olisiko 1. ja 2. säkeistöjen "on olemassa"-kohtia mahdollisuus korostaa enemmän? Ne tuntuvat olevan, ainakin minun korvaani, yksi parhaista kohdista koko tekstissä. Joko niiden korostaminen lisäämällä sanaparia muuallekin biisiin, tai kolmannen "on olemassa"-kohdan deletoiminen toisivat selvästi esiin niiden tahallisen toistamisen tehokeinona. Jotenkin parillinen määrä niitä kuulostaisi harkitummalta, varsinkin, kun ne jakaantuvat kahteen eri säkeistöön.

 Sitten fiilistelyyn. Sanoit ajatelleesi biisistä balladia. Itse asiassa heti mieleeni tulikin Johanna Kurkela! : ) Sellainen hento ja herkkä naisääni, joka pystyy korkeisiin ääniin, sopisi tähän hyvin. Toisaalta, koska biisi kertoo piiiiiitkän ajan kulkemisesta, etsimisestä ym. ääneksi voisi sopia myös iän tuoma karisma, tupakoijan käheä mies ääni? Makunsa kai kullakin.

Aihe on tosi monitulkintainen, tai siis varmasti jokainen lukija/kuulija löytää ja korostaa siitä erityisesti hänelle sopivia kohtiaan, niin että sen keskeisimmän tunnelman voi käsittää monin tavoin. Juuri sellainen on mielestäni hyvää herkille balladeille: eri mielentiloissa ja tilanteissa sen voi löytää aina uudenlaisena, eikä siinä ole vain yksinkertaista, yksiselittäistä juonta. Jotenkin, ehkä perimmäisen sanoman löytäminen ja pitkien polkujen tarpominen toivat mieleeni Paulo Coelhon Alkemistin <3 <3