Arvostelu: Kenellä on kaikki valta?

Nerokas teksti ei voi muuta sanoa, olen taas aika vaikuttunut! Tykkäsin tosi paljon, kun tapahtumat oli jaoteltu eri ”aikavyöhykkeisiin” ja kaikki tapahtui näin ollen lomittain. Kokonaisuus oli minusta toimiva, vaikka aiheen ja lopetuksen suhteen minulla on vähän sanottavaa, mutta palaan tähän vähän myöhemmin.

Aloitus oli aivan mahtava ja koukuttava keino, joka sai lukemaan innolla eteenpäin. Sydämen muotoisen lasin särkyminen oli jännä yksityiskohta. Jäin tosin miettimään, että paljastaako se liikaa, sillä nyt lukija olettaa automaattisesti, että tarina ei tule päättymään hyvin, ja se spoilaa ehkä vähän. Jos sitä seuraavat lauseet: ”Jos María kiinnittäisi enemmän huomiota tapahtuneeseen, hän aavistaisi mitä ennen pitkää olisi tapahtuva myös hänen sydämelleen. Mutta jätetään jossittelut sikseen” jättäisi pois, se voisi toimia paremmin. Lukija jäisi tällöin miettimään, että oliko kupin särkymisellä jokin syvällisempi merkitys. Sitä myös vähän ihmettelin, että valehteliko Rosanna Marialle olevansa Amerikasta tai oliko heille tullut joku väärinkäsitys, koska ymmärsin, että Rosanna asuu kuitenkin Suomessa?

Tykkäsin myös sanaleikeistä, kuten ”--piileskelee kuin jänis mansikkapenkissä. Luulee ettei nää susihukka pientä hännäntypykkää” ja siitä, miten onnistuit kuvaamaan kulttuurieroja ja pieniä verbaalisia epäselvyyksiä naisten välillä huumorin keinoin. Muita aivan ihania sanavalintoja mielestäni olivat ”hän nyökytteli niskansa kipeäksi”, ”nyt se saatana löysi taas tiensä hänen ajatuksiinsa”, ”Sandra ei ollut kahvilla hänen kanssaan, hän ei vain ollut siellä yksin”, ”nielivät toistensa kieliä”, ”hänen ruumiinsa liisi ilmojen halki, aikavyöhykkeestä toiseen” ja ”kun ihmiset lähtevät Roomaan etsimään palan historiaa, hän lähti sinne kadottamaan omaansa”. Tuollaiset yksityiskohdat tekevät koko tekstistä paljon sujuvamman ja värikkäämmän. Nauroin monesti ääneen, mikä on myös ehdottomasti hyvä merkki!

Juoni oli minusta hyvä ja, kuten sanoin, kekseliäästi jaoteltu eri päivien välillä. Tapahtumat loksahtavat vähitellen kohdalleen kuin palapelissä, ja vasta lopussa kaikki on viimein selvää. Henkilöt olivat mielenkiintoisia persoonia ja olisin mielelläni lukenut heistä lisääkin. Myös asettelu heidän välillään on jännä: Rosanna tykkää Sandrasta, joka ei tiedä asiasta, ja Maria taas on kiinnostunut Rosannasta, eikä aavista mitään tämän elämän sotkuisuudesta.

Välillä tosin tuntui, että juonenkäänteitä oli liiaksikin, ja itse miljöö jäi taka-alalle. Tehtävänä oli kirjoittaa teksti, joka ei olisi pelkkää kuvailua, mutta jossa miljöö olisi leimaava osa kokonaisuutta. Jotenkin tästä ei tullut sellainen vaikutelma, että miljöö olisi ollut pääosassa, tai edes hyvin tärkeässä osassa. Suurin osa ”miljöökuvailuista” tässä oli ennemminkin kulttuurierojen esittelemistä. En saanut oikein kunnon käsitystä itse kaupungista, toisin kuin sähköpostistasi, jonka perusteella pystyin melkein kuvittelemaan itseni Roomaan. Oikeastaan vain kohdissa ”kävellessään hälyistä Via Cavouria pohjoiseen”, ”hän käveli Colosseumille, mutta katukaupustelijat ja ruotsia puhuvat turistit”, ”Espanjalaisilla portailla hänen oli hengähdettävä” ja ”nainen käveli pari metriä miehen edellä ja huuteli oudolla kielellä olkansa yli” (ja mainitessasi Villa Borgesen ja San Givannin) oli kaupunkikuvausta. Jos lukisin tämän tekstin tietämättä aihetta tai teemaa, luulisin kyseen olevan Rosannan rakkaudesta Sandraa kohtaan ja julmasta kohtalosta, joka päättää kaikesta.

Vaikka tuo otsikko ja loppu ovatkin mielestäni tosi nerokkaita, ja olin ihan yllättynyt lopun juonenkäänteestä, ne tuntuvat jotenkin irrallisilta tekstistä. Kyllä kyllä, sanoit että aikasi loppui kesken ja tiedän kokemuksesta, että liian laajat ja hienot ideat on yleensä hankala toteuttaa. Enkä kritisoikaan itse loppua, koska se oli oikeasti hyvä, mutta itse idea oli jotenkin aika hurja. Tai että, kun muu teksti on sellaista arkista kulttuurierojen kuvausta ja kertomusta onnettomasta rakkaustarinasta, mutta yhtäkkiä lopussa tulee melkein yliluonnollinen tai vähintäänkin hyvin filosofinen (vertaa Sofian maailma) olo.  

En halua kuulostaa nyt hirmu kriittiseltä, koska tykkäsin tekstistä oikeasti tosi paljon! Vaikka se ei kuvaakaan mielestäni annettua aihetta parhaalla mahdollisella tavalla, se on itsessään loistava! Kaikki hauskat kohdat, dramaattinen (ainakin Rosannalle) rakkaustarina ja mystinen loppu tekevät siitä erittäin vaikuttavan novellin!

****