Tämä on kyllä erittäin hauska ja onnistunut sarkastinen
veto! Sanat rimmaavat hyvin keskenään, mutta eivät kuitenkaan liikaa. Näin
ollen tunnelma on sellainen täydellinen laulunomainen eikä liian runomainen!
Erityisesti tykkäsin tuosta lisäyksestä ” [puhumalla] ja mitä minä tein,
mitä tein, mitä tein?”. Horoilukaan ei
mennyt yli, vaan pysyi kohtuuden rajoissa, mikä tekee tästä entistä hauskemman.
Tämä on selvästi tarkoituksella vedetty vähän överiksi,
mikä toimii kyllä! Välillä ehkä (vain hieman) tuntui, että sellainen
sarkastinen ote lipsui, kun samoja sanoja toisti liikaa, mutta toisaalta juuri
sellaisiahan kaikki laulut ovat – sanojen toistamista! Ehkä tätä on vaan hieman
hankala analysoida ilman oikeaa kontekstia eli sitä melodiaa, vaikka tuo alun kuvaus onkin suuntaa antava. Lukijan
täytyy vain kuulla melodia päässään, mikä tekee tästä todella mielenkiintoisen lukukokemuksen. Yleensä tekstejä luettaessa syntyy päähän jonkinlainen mielleyhtymä tai kuva lukemastaan, mutta tässä tapauksessa voi syntyä myös ääntä. Jännää ajatella, että kuvittelee ääniä päässään..
Mutta siis perimmäinen sanomani on, että näissä olosuhteissa
ja lähtötietoinasi vain, että on kirjoitettava laulun sanat, onnistuit luomaan
todella aidontuntuiset ja uskottavat lyriikat. Tästä välittyi sellainen hyvin ammattimainen ja kokenut ote, laulun sanojen kirjoittamisen saralla siis! Hienoa! :)
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti