Oodi horoilulle

[laulu: yltiöpositiivinen, lastenlaulu-tyylinen naisääni, säkeistöjen välillä iloista hyrinää]
[tempo: nopea "rallatusbiisi"]


olipa kerran ja toisenkin
kaunis nainen tai mies
joka minuun rakastui
ja kostui
[puhumalla] ja mitä minä tein, mitä tein, mitä tein?
no annoin kaiken rakkauteni tietenkin,
kannoin sänkyyni ja selväks tein
miksi minua kannattaa rakastaa
koska olen niin hyvä!

[kertosäe:]
mä oon horo
joka ei pelkää satuttaa muita
murskata hauraita luita
kaataa naapuritontin puita
ja nauraa paskaisesti
kun taas joku sanoo
”sä oot horo”


Ja se nainen, ja se mies,
teki kaiken mun vuokseni
antoi taivaalta kuun
unohti kaiken muun
ja huusi: ”mä tuun!”
silmät sydäminä
varas kirkon ja osti sormukset
jotain lainattua, jotain sinistä, jotain vanhaa, jotain uutta
hei beibi onks tää sulle uutta, ett

[kertosäe]

ja nyt mun on aika kertoa sulle
sä et merkannut mitään mulle
häät voi helposti perua,
mut mahtaisko sulta vielä herua?

ja jos eksä puuskuttaa niskaan
aina voi ottaa äkkilähdön
henkiseen kotimaahani horoluluun
siellä on huvila horoilulle
kaikenlaiselle irstailulle
naisia mulle
miehiä mulle
mulle mulle mulle

koska mä oon horo
joka ei pelkää satuttaa muita
murskata hauraita luita
kaataa naapuritontin puita
mä olen horo, horo, horo