Arvostelu: Kunnes rakkaus heidät yhdistää

Olen nyt kyllä aivan sanaton. Luin novellisi varmaan kolme kertaa läpi enkä edelleenkään kyennyt tekemään muuta kuin tuijottamaan ruutua suu auki. Tämä teksti on jotenkin uskomattoman tasokas. Tässä on vähän tyylivivahteita aiempiin teksteihisi, mutta silti tämä on täysin erilainen. On kuin olisit koonnut kaikki parhaat ominaisuudet tähän yhteen! Ensivaikutelma ja vielä syvempikin vaikutelma on siis mykistävä.

Voisin aloittaa tarkemman analyysini tyylistä. Siinä on hieman absurdismin, fantasian ja jännityksen piirteitä, mikä tekee novellista koukuttavan ja nopeatempoisen. Kuten sanoin, en ehkä ensimmäiseksi luokittelisi tätä toimintanovelliksi, mutta ainakaan tämä ei ole yhtään staattinen, eli sopii minusta tarpeeksi hyvin annettuun tyylilajiin! Juuri nuo fantasianomaisuus ja jännitys tekevät tästä niin hienon. Loppujen lopuksi on aika haastavaa kirjoittaa onnistunut trilleri, sillä siitä tulee helposti laimea ja ennalta arvattava. Tämä oli kuitenkin kaikin puolin loistava. En tiedä johtuiko se siitä, että luin novellisi ensimmäistä kertaa yksin yöllä, mutta sain ihan kylmiä väreitä, ja välillä vilkuilin ympärilleni ihan vain varmuuden vuoksi. :D Mutta kylmät väreet tulivat lähinnä siitä, että teksti oli vain niin moniulotteinen ja koskettava.

Toinen helmi on novellin aiheen ja teeman satumainen sidos. Aihe on ensi näkemältä absurdi kertomus pienestä kylästä ja sen lähimetsästä sekä Annasta ja Velmasta. Juoni on jo noilla aineksilla tarpeeksi mielenkiintoinen ja jännittävä, mutta rivien välistä löytyvä teema kielletystä rakkaudesta ja eräänlainen piilokritiikki antaa novellille huomattavaa syvyyttä. En tiedä oliko tämä tarkoituksella mietitty, mutta minulle tuli synkästä metsästä, pienestä kylästä, syntiin viittaamisesta ja muutenkin hyvin vanhanaikaisesta näkemyksestä rakkaudesta samaan sukupuoleen mieleen sellainen keskiaikainen tai vielä ehkä 1800-luvun yhteiskunta. Olet osannut vangita sen ajan tyylin loistavasti ottaen huomioon, että et ole elänyt noilla aikakausilla! Tunteetkin on kuvattu todella hienosti. Palavaan rakkauteen sekoittuu lähes yhtä paljon häpeää, ja tunne käy niin sietämättömäksi, että kuolema on ainut vaihtoehto. Jotenkin Shakespearemainen ajatus, mutta silti niin uusi ja erilainen!

Novellissasi on lisäksi vielä paljon muuta! Erityisen kiehtovaa on, miten näiden kahden onnettoman rakastuneen tarinaan on sidoksissa myös muu kylä ja Annan perhe. Luettuani novellin ensimmäisen kerran minulta meni hetki, ennen kuin aivan tajusin kuvion, sillä oli jotenkin sekavaa, kun Velmoja olikin kaksi. Sitten kuitenkin ymmärsin, että kyseessä on Annan tytär ja välissä on kulunut paljon aikaa. Tämän oivallettuani olin entistä vaikuttuneempi nerokkaasta juonikuviosta! Tämä pieni ajatus monen vuosikymmenen kulumisesta ja vanhasta kummittelevasta tragediasta muistuttaa minusta monia menestyneitä kirjoja, joissa tätä on keksitty käyttää hyväksi. Yksi tällainen ensimmäisenä mieleen tuleva on Sofi Oksasen Puhdistus. Annan perheestä vielä, että olet kuvannut hyvin, miten tunteitaan vastaan on lähes mahdotonta taistella. Annalla on mies ja tytär ja kaikki hyvin ja "oikein", mutta silti hän on kuin jonkin riivaama. Tunne on niin suuri, että hän on valmis jättämään kaiken välittämättä edes tyttärestään. Tällainen kaikenylittävä rakkaus on juuri monien suurien klassikoiden perusta.

Lopuksi haluaisin vielä antaa erityismaininnan hienoille yksityiskohdille. Ajatus ajatusten hautaamisesta, ja niiden vaeltamisesta on kerta kaikkiaan loistava! Kursivoidut valloille päässeet ajatukset ovat minusta yksi hienoimmista ideoista tässä tekstissä. Toinen yhtä hieno idea on maaginen Ääretön metsä, joka symboloi koko novellin teemaa ja sitoo sen sanoman nerokkaasti yhteen. ” Nämä erityiset yksilöt olivat kadottaneet itsensä, ja ainoa mitä heille jäi jäljelle, oli paikka, jonne he uudestaan löysivät” on niin mainio keksintö, että tuntuu ihan siltä, kuin itse Emily Brontë olisi avittanut sinua tämän novellin kirjoittamisessa.

Ylistin tätäkin taas niin vuolaasti, ja tuntuu, että paljon ois jääny vielä sanomatta! Mitään negatiivista en millään keksi tästä! Jos tekstisi jatkavat tätä nousukiitoaan, en keksi enää seuraavaan mitään sanottavaa, kun käytin kaikki sanani tähän novelliin!

***** + papukaijamerkki