työnimi: sanaton

Reko istui kantabaarissaan iltaa ystävänsä Richardin kanssa. Illanvietto kulki sitä samaa kaavaa, mitä se aina kulki: samat jutut, saman juomat, sama loosi. Hän ei odottanut illalta mitään tavallisesta poikkeavaa.

Esteri astui baariin ystävänsä Ilonan kanssa. He olivat päättäneet, että illanvietto rikkoisi kaikki totutut kaavat. Hän odotti illalta mitä vain, kaikkea.

Reko oli hyvää vauhtia humaltumassa eikä hänellä riittänyt mielenkiinto kuunnella Richardin valitusta parisuhteen ponnettomuudesta ja vanhemmuuden vaikeudesta. Hän antoi katseensa harhailla ympäri baarin, jospa hän näkisi jossain tuttuja. Hän katsahti ovelle juuri, kun kaksi hyvin pukeutunutta nuorta naista olivat antamassa talvitakkejaan narikkaan. He naureskelivat ja hymyilivät, eivät selvästikään tienneet millaiseen murheen pyhättöön he olivat astumassa.




Esteri tilasi drinkit sekä itselleen että Ilonalle, ja meni ystävänsä kanssa loosiin baarin perälle. Hämärässä taka-alalla he hioivat suunnitelmaansa nauttien värikkäitä juomiaan. Tänä iltana he löytäisivät molemmille miehet, jotka tanssittavat heitä, tarjoavat heille juomia, maksavat taksin ja täyttävät sinkkutyttöjen seksuaaliset tarpeet.

Ilona: Miehet on just sellaisia. Ne luulevat, että kaikki naiset rakastuu niihin saman tien. Ne luulevat käyttävänsä meidän naiiviutta vain hyväkseen ostaessaan meille juomia ja tanssittaessaan meitä kuin mitkäkin herrasmiehet, mutta sänkyyn ne vain haluaa. Salaa ne naureskelee meidän sinisilmäisyydelle, ja seuraavana päivänä jo twiittaavat ystävilleen et arvaa kuka sai eilen vähän pesää. Mutta tänä iltana me nauretaan niille, koska meillä on mielessä ihan sama.

Esterin mielestä Ilona on tekopyhä. Hän haukkuu kaikki miehet sovinistisioiksi, mutta menee omassa feminismissään niin pitkälle, että esineellistää miehiä pahemmin kuin yksikään mies naista. Mutta tätä Esteri ei tietenkään kerro Ilonalle vaan hymyilee myöntyväisesti.

Ilona: Nimenomaan! Tää on vaan tasa-arvoa ruohonjuuritasolla. Lähdetäänkö tanssilattialle? Näyttämään mielettömiä vartaloitamme parhaimmillaan. Jotta miehet saisivat vähän esimakua siitä millaisia muuveja tänä yönä on luvassa, jos meille ollaan tarpeeksi kilttejä.

Esterin mielestä Ilona on verbaalinymfomaani. Hän ei puhu mistään muusta kuin seksistä ja siitä, kuinka mielettömän hyvä hän siinä on. Hän ei tunne olevansa itseään tyrkyttävä lihakimpale kiemurrellessaan pikkuruisessa ja piukassa mekossaan, mutta samaan aikaan väittää jokaisen miehen ajattelevan juuri niin kaikista naisista. Mutta tätä Esteri ei tietenkään kerro Ilonalle vaan hymyilee myöntyväisesti.




Reko näki näiden kahden naisen siirtyvän tanssilattialle. Sinertävät valot välkkyivät heidän kasvoillaan ja vartaloillaan kun he liikkuivat musiikin tahdissa. Toinen heistä teki käsillään erikoisia liikkeitä, eikä Reko uskonut niiden kuuluvan tanssiesitykseen. Ehkä kaunotar oli ulkomaalainen, niistä kulttuureista, joissa kehonkieli on tärkeää. Espanjasta, ehkäpä.

Katsoessaan tarkemmin hän huomasi tässä naisessa jotain muutakin erikoista. Kun tämän ystävä tanssi rohkeasti ja hytkyen nopeatempoisen hittibiisin pauhatessa, hänen liikkeensä taas olivat jotenkin pehmeämpiä, sulavampia. Kuin nainen olisi halunnut vain tanssia välittämättä kappaleen mauttomuudesta ja rytmittömyydestä. Ehkä tanssi oli kaunottarella verissä, eikä edes huono musiikki voi häntä estää harjoittamasta lahjojaan.

Richard: Hei dude, mitä sä speissaat? Ooksä kuunnellu yhtään mitä mä sulle selitän? Meikä tässä pienessä sievässä avautuu sulle ongelmistaan ja sä vaan kattelet pitkin seinii, tosi reiluu.
Reko: Osaatko kuvitella miltä Kolumbuksesta tuntui löytää Amerikka?
Richard: Haa! Jätkä alkaa olla päissään! Ei se sitä kyllä löytänyt, mut joo, tajuan mitä ajat takaa. Miten niin?
Reko: Musta taitaa tuntuu just nyt siltä.
Richard: Onks tää taas joku hallusinaatio? Mä en ole saanut pajaa niin pitkään aikaan kun on Venla ja Kasper ja työ ja kaikki.
Reko: Ei kun katso tota naista tanssilattialla. Lähellä kaidetta, punainen mekko.
Richard: Ei paha, ei ollenkaan paha. Siitä vain sitten, en mä sua pidättele. Sä olet kyllä onnekas mies. Ei perhettä, ei velvoitteita. Ja mies parhaassa iässä. Hyvännäköinenkin vielä. Miks mä edes hengaan sun kanssa kun oot tollainen elävä esimerkki siitä mitä mulla vois olla. Mut kyllähän mä sitä Vempulaa rakastan, kai sä tiedät sen, Reko.
Reko: Hei mies, ilta on liian aikainen tunteellisuuksille. Haepas meille uudet tuopit, mä tarjoon.
Richard: Ei, ei, ei kun kyllä mä tarjoon, työssäkäyvänä ja niin.

Richard nousi pöydästä ja hävisi tiskille. Reko käänsi taas katseensa tanssilattialle ja huomasi espanjattaren hävinneen kaverin tanssiessa yksin. Reko kävi katseellaan läpi koko pienen baarin ja näki naisen terassin ovella kaivamassa tupakka-askia laukustaan. Hän kietoi harteilleen punaisen viltin ja katosi ulos. Reko mietti sekuntin, katsoi baarimikon puheille juuri päässyttä Richardia, kurtisti sitten kulmiaan, punnitsi omia kykyjään naisten kanssa vain todetakseen ne surkeiksi, veti syvään henkeä ja nousi penkiltään.




Esteri sytytti tupakkansa ja veti rauhoittavat savut keuhkoihinsa. Hän ei piitannut kylmästä, juuri nyt hän tarvitsi tupakkaa. Hän muisti taas miksi baari-illat Ilonan kanssa saavat hänet raivon partaalle. Hän muisti, että Esterin mahdollisuus tutustua miehiin hoituu ainoastaan Ilonan kautta, ja on siksi olematon. Kun Ilona pääsee hyvännäköisten miesten seuraan, hän valloittaa tahtomattaankin kaiken tilan räiskyvällä persoonallaan jättäen Esterille vain minimaalisen esiliinan roolin. Ja kukapa hiljaista esiliinaa haluaisi.

Sivusilmällä Esteri havaitsi saaneensa seuraa, mutta keskittyi katsomaan saappaidensa kärkiä. Hän yritti tahdonvoimalla pakottaa kasvoilleen edes hieman hilpeän ilmeen, ettei kukaan pääsisi esittämään retorista kysymystä ”onko kaikki hyvin”. Mutta sillä hetkellä hän tunsi olkapäässään pienen kosketuksen ja joutui kohottamaan katseensa.

Reko: Onko kaikki hyvin?
Esteri nyökkäsi ja hymyili. Hän tajusi miehen todella hyvännäköiseksi ja ahdistui. Miksei hän herranjumala voi saada sanaa suustaan! Hän antaisi lähestulkoon mitä vain saadakseen sanoa tälle miehelle edes yhden sanan. Vaikka se sana olisi jotain todella rumaa tai vulgaaria. Mitä vain. Edes yksi sana. Vittu.

Reko: Mä näin sut tanssilattialla ja tota... sä kiinnitit heti mun mielenkiinnon.
Esteri ei tiennyt miten olla. Hymyilläkö vaiko ei? Loukkaantuako miehen häikäilemättömästä suoruudesta vaiko olla vain todella otettu ja imarreltu?
Reko: Siis positiivisessa mielessä. Sä olit tosi kauniinnäköinen kun tanssit. Ja muutenkin.
Esteri ei ehkä voinut puhua, mutta hän pystyi punastumaan. Ja niin hän todella teki.
Reko: Sori, mä olen tosi huono puhumaan tuntemattomien kanssa. Etenkin naisten.
Esteriä hymyilytti, ja hän keksi. Hän nosti etusormensa pystyyn odottamisen merkiksi. Sitten hän alkoi penkoa laukkuaan ja löysi sieltä kynän ja kauppakuitin. Hän kirjoitti, ja ojensi sitten lapun miehelle.
Samoin. Kaikkien kanssa. : )
Reko häkeltyi naisen eleestä ja muuttui vaivaantuneeksi.
Reko: Sori, öö… oletko sä – mykkä… tai jotain?
Olen kuuromykkä. Mikäs sä olet?
Reko: No ainakin tahditon, ja kiusallisten tilanteiden kuningas.
Ei se mitään, mä olen tottunut. Mikä sun nimi on? T. Esteri

Reko kertoi nimensä ja hiljeni sitten. He hymyilivät toisilleen ja hiljaisuudelle. Esteri huomasi, ettei Reko näyttänyt kiusaantuvan hiljaisuudesta. Ehkä Esterin oma rauhallisuus ja luonnollisuus tilanteessa rohkaisivat miestäkin rentoutumaan.

Esterin kuitin valkea puoli oli täynnä ja hän halusi jatkaa tutustumista. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Jos he menisivät sisälle, heidän täytyisi kohdata Ilona, joka toimisi enemmän kuin mielellään tulkkina Rekon kaltaiselle hyvännäköiselle, nuorelle miehelle. Mutta ulos he eivät voineet jäädä, siellä ei ollut mitään mihin kirjoittaa. Esteri mietti vielä hetken ja päätti sitten kokeilla onneaan.

Hän viittoi käsillään sisälle ja nosti kysyvästi kulmakarvaansa. Reko nyökkäsi, he tumppasivat tupakkansa ja menivät sisälle. Esteri johdatti Rekon baaritiskin nurjalle puolelle niin etteivät he joutuneet kulkemaan tanssilattian läheltä. Esteri huomasi pahviset lasinaluset, joita oli pinossa baaritiskillä ja nappasi ne itsellensä. Sitten hän käveli edeltä lähimpään pöytään.

Reko: Etkö halua mennä ystäväsi luokse?
Eikö tässä ole ihan hyvä?
Reko: Joo, en mä sillä. Hei, öömn.. mulle tuli mieleen yks tyhmä juttu. Mmm…
Esteri nyökkäsi rohkaisevasti ja otti uuden lasinalustan eteensä valmiina kirjoittamaan vastauksen.
Reko: Öömm… Tuli mieleen, että miten sä pystyt tanssimaan musiikin tahtiin, jos sä olet kuuro..
Mä tunnen basson kehossani. Ja kaikkihan osaa liikkua : ) rakastan keinumista ja kehon liikuttamista vaikken voikaan kuulla musiikkia. Lisäksi pystyn näkemään muiden liikkeistä millaista musiikkia soi, se on oikeastaan aika helppoa. Olen tanssinut 5v. asti ja hyvin se sujuu.