wau. En tiedä johtuuko tämä siitä, etten ole kovin kokenut
absurdien novellien lukija, vai siitä, että tekstisi on niin järjettömän hyvä,
mutta olen lähes sanaton! Luultavasti syy on jälkimmäinen.
Novellia on ehkä helpoin lähestyä tunnelmasta, koska se on
koko tekstiä kannatteleva voima. Tunnelma on jotenkin filosofinen ja viisas.
Erityisesti lopun taimi, uusi unelma, on kuin Paulo Coelhon oivallus. Oikeasti
liikutuin noin näppärästä ja kauniista ideasta!
Vaikka absurdissa tyylissä ei ehkä tarvitsisikaan takertua
rakenteellisiin asioihin, myös sen olet osannut ottaa huomioon jotenkin tosi
taidokkaasti. On ihanaa, ettei tarina poukkoile kielikuvista toisiin kamalaa
vauhtia, vaan tarinan ainekset pysyttelevät luonnossa. Sudet, puu, taimi,
mutalammikko. Tulee jotenkin sellainen olo, että vaikka aihe unelma voisi olla
todella lennokas, juuri luonnon kuvaus pitää sen sopivasti lukijan ulottuvissa.
En oikeastaan osaa sanoa mitään negatiivista, tai
korjattavaa. Kyllä huomaa, että tyyli on sinua parhaimmillaan. Paulo Coelhon
lisäksi tekstiä voisi verrata filosofisuudestaan A. A. Milnen Nalle Puhiin
<3
+ rakastan otsikkoa! Jo pelkkä sen lukeminen sai hymyn nousemaan huulille.
*****
1 kommentti:
Voi kiitos näistä kehuista! Olen ihan otettu näistä vertauksista Paulo Coelhoon! <3
Lähetä kommentti