Arvostelu: Älä jätä lastasi yksin aamupalapöytään veitsen kanssa

Teksti on kokonaisuudessaan todella hyvä, vaikkakin vähän suppea. Idea on mitä mainioin ja aloituskappale kiinnittää heti lukijan huomion. Joitakin tietoja olisi kaivannut lisää, kuten minkä ikäinen Petri on ja miten kauan hän on harrastanut jalkapalloa. Mieleen tulee myös, että oliko tämä aamu poikkeuksellinen, ja eikö hän ole ennen nähnyt sellaisia unia? Novelli antaa ymmärtää, että äiti on usein kiireinen, ja hänellä ei ole aikaa Petrille. Miksi hän ei ole aiemmin tehnyt mitään tyhmää yksin jäädessään, vai onko?

Novellin aukkoisuus on hyvä asia, sillä näin lukija voi itse päätellä, mitä kaikkea tapahtuikaan keittiössä ennen kuin Raakel lähti juoksemaan puolialastomana rappukäytävään. Tosin vaihetta, jossa hän on jo löytänyt kuolleen(?) poikansa, voisi avata lisää. Tuliko hän vasta jonkin ajan kuluttua huutelemaan Petriä ja tämä ei vastannut, vai kuuluiko kirkaisu? Ja sitten miltä tilanne näytti, mitä tarkalleen yläkerran rouva kertoi nähneensä?  

Otsikko selventää aukkokohtaa, mutta toisaalta se paljastaa aika paljon, joten jo novellin alussa voi arvata, että tarinan pojalle käy huonosti, vaikka ei tiedäkään vielä miten. Vaikka tykkään itse lukea enemmän kirjoja ja novelleja, joissa ei ole minkäänlaisia vihjauksia tuleviin tapahtumiin, tämä oli erittäin mielenkiintoisesti kirjoitettu ja tykkäsin siitä!

Ainut, mikä jäi häiritsemään, oli että aihe verenpunainen ei oikein sopinut novellin kanssa yhteen. Vaikka paidan verenpunainen väri tuli pariin otteeseen esille, se tuntui hiukan irralliselta. Sähkö on novellissa aika tärkeässä osassa heti alusta lähtien, ja siksi syntyy pikemminkin mielikuva sähkönsinisestä kuin verenpunaisesta. Tämä ei kuitenkaan tee itse novellista mitenkään huonoa vaan timantin, jota ei ole hiottu loppuun. Jos aiheeksi vaihdettaisiin sähkö tai sähkönsininen ja tarinaa pidentäisi jonkin verran, siitä tulisi aivan loistava!!!