Teksti on hieman lyhyt ja vaikka novellin kriteerit ovat aika venyviä ja hämärärajaisia, tekstistä tulee mieleen ns. tajunnanvirtakirjoitus. Sellaisenaan se on kyllä mainio: kieli on eheä ja kauniisti soljuva, ja kuulostaisi varmaan luettunakin todella kauniilta pilkutuksineen. Lähinnä mieleen tulee adjektiivi Miellyttävä. Lisää kosketuspintaa ja myöskin pituutta tekstiin olisi saanut käyttämällä myös muita aisteja kuin näköä ja kuuloa: miltä paikassa tuoksuu? Miltä maan pinta tuntuu, kylmältä/kuumalta, pehmeältä/kovalta, tasaiselta/rosoiselta? Myös päähenkilön tuntemuksia paikasta olisi voinut kuvata tarkemmin: mainitset päähenkilön kuvittelevan paikan painajaisuneksi, mutta tunteeko päähenkilö muuta, hämmennystä, pakokauhua, pientä innostusta? On myös kysyttävä, onko henkilö kenties käynyt paikassa aikaisemmin, kai hän on ennenkin kirjan avannut..
Teksti jättää aukkoisuudellaan paljon arvailujen varaan, mitä voidaan yleensä pitää hyvänä koukkuna lukijalle, mutta jotain syventämistä tekstiin olisin kaivannut: joko paikan ja tuntemusten kuvailussa,päähenkilön identiteetissä tai aiemmissa ja tulevissa tapahtumissa.
Kirjoitustyyli on mahtava ja perusidea kuulostaa todella jännältä, melkein surrealistiselta. Voisit vaikka jatkaa tai täyttää tarinaa hieman jostain kulmasta, ja se olisi todellinen masterpiece!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti