Kirjallisuus ympäröi minua. Se täyttää minun maailmani niin, että hukun siihen. Kirjallisuutta on niin paljon, että tuntuu kuin se söisi minut elävältä. Silti otan käsiini yhden kirjan ja alan lukemaan sitä. Näen vain tekstiä, ja kun yritän katsoa tarkemmin, mitä siinä lukee, kirja imaisee minut. Hetken ajan on täysin pimeää ja hiljaista. En uskalla hengittää.
Kuitenkin pian tila täyttyy valolla, ja huomaan samalla olevani pienessä umpinaisessa huoneessa. Menee hetki, sitten pakokauhu iskee. Huudan ja riehun ja hakkaan nyrkillä seiniä, mutta mitään ei tapahdu. Olen loukussa tyhjyydessä. Valun voimattomana maahan ja jään siihen paikalleni makaamaan. Hiukset tulevat naamalleni ja maailma pimenee taas. Yritän tasoittaa katkonaisen hengitykseni ja kuvittelen olevani omassa sängyssä. Tämä kaikki on vain pahaa unta, pelkkää painajaista.
Maailmankaikkeus kuitenkin huomaa minun yrittävän luistaa sen otteesta, ja se päättää näyttää, että tämä ei suinkaan ole mitään mielikuvituksen tuotetta. Äkillisen tuulenvireen seurauksena hiukseni lennähtävät pois silmiltäni ja näen taas kaiken tämän tyhjyyden. Sitä ei kuitenkaan kestä kauaa, sillä pian jostakin seinien läpi luikertelee kirjainjonoja. Niitä tulee yhä enemmän ja enemmän, ja huone alkaa täyttyä niillä. Ne lentelevät ilmassa, painautuvat maahan, kiipeävät seinille muodostaen sanoja ja lauseita. Painaudun seinää vastaan ja yritän olla katsomatta, mutta niitä on kaikkialla. Ne pakottavat minut katsomaan. Nostan pääni ja kohtaan sen silmästä silmään. Lopulta myönnän sen hallitsevan minua.
Ympärilläni on kirjallisuutta, pelkkää kirjallisuutta. Vaikka miten uisin, tulen aina hukkumaan siihen.
 | ||
| kuvat http://weheartit.com/ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti