Tämä oli jotenkin todella vaikuttava! Sanoit, että et voi kirjoittaa suuresti, mutta minusta tämä tekstin synnyttämä tunnelma on todella suurta! Kivipeti on aivan mainio oivallus ja sopii kuvaan erittäin hyvin. Teksti oli tarpeeksi painavaa ja joukossa oli monia mahtavia ja pysäyttäviä ilmaisuja, kuten ” Kuin polttohaudatun ruumiin tuhkat”.
Tykkäsin erityisesti myös tekstin monitulkintaisuudesta. Vaikka ensisilmäyksellä sen idea näyttää yksinkertaiselta, se on paljon syvempi kokonaisuus. Jokainen lukija voi ymmärtää sanoman eri tavalla. Minulle tuli heti alusta alkaen vahva assosiaatio yo-kokeiden kanssa (jostain kumman syystä..), mutta lopun punertava mytty ohjasi minut kyllä pois tästä vaikutelmasta.
Hienoista sanavalinnoista sen verran, että tykkäsin erityisesti ilmaisuista ”minä tunnen,
en mitään”, ” suu kuiva kuin kissan hiekkalaatikko” ja ”pystyyn kuivaneet ruusut, joiden yli käveleminen saa terälehdet muuttumaan tummanpunaiseksi tomuksi”. Toisaalta nyt kun ajattelen, kaikki oli niin hienoja, että on vaikea eritellä helmiä timanttien joukosta.
Ainut, mikä sai minut hieman hämilleen, oli tekstilaji. Välissä olevat runot jaksottivat tekstiä hyvin ja antoivat sille ikään kuin muodon. Mutta on vaikea sanoa, mitä kokonaisuus edustaa. Minulle tuli mieleen tästä unohdus – tekstini. Vaikka teksteillä ei olekaan paljon yhteistä, rakenne ja pohtiva kerrontatyyli saavat minut lokeroimaan nämä samaan. On novellit, esseet, runot, ym. ja sitten on tällaiset rajat ylittävät tekstit.
Niin, pointtini oli siis, että tätä oli myös hieman hankala arvostella tekstilajinsa suhteen. Kuitenkin näin luovasti analysoituna tämä oli erittäin filosofinen ja ”vapaa” teksti. Vapaa sillä tavalla, että tätä lukiessa tuntuu kuin ajatus lentäisi korkeammalle ja vapaammin kuin yleensä. Saattaa melkein kuvitella sen puutarhan, jossa laiduntaa loppuun lypsetty lehmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti